Viestit

Terapiat etulinjaan on viestinyt useassa alueiden tapaamisissa, että olisi hyvä, että alueet painostaisivat thl:ta, jotta saadaan toimenpidekoodit esim. ALI ja KLT. Mielestäni hieman kyseenalaista toimintaa.

Hyvä tästä tulee, muutos tuo kysymyksiä, se on edistystä! Tää voi olla oikeesti mahdollisuus!

Ihmettelyä herättää tilaisuuden lopettaminen 15 min ajoissa, kun ennakkokysymyksiin tai seinällä tiettyihin toistuviin kommentteihin, ei edes saatu vastauksia. Kertoo kyllä tästä ministeriön tasosta tällä hetkellä....

Pyytäisin muistamaan ja huomioimaan, että kaikessa uudistuksessa, jossa tahtotila on lisätä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyötä, muistetaan ottaa huomioon molempien ammattilaisten koulutusrakenteet, työtä ohjaava lainsäädäntö ja ammattietiikka. Tämä on laajempi kansallinen kysymys. Tarvitaan lisää vuoropuhelua näiden kahden välillä. Helposti keskustelu menee negatiiviseksi, kun ei aidosti ja oikeasti tiedetä mitä sosiaalihuollon ammattilaisen työnkuvaan kuuluu ja toisinpäin.

Voisi luulla että YTHS vahvistaa omaa osaamista, yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa. Kuluja maksaisitte siinä suhteessa kuin osallistujia.

Kun HYVA velvoitetaan huolehtimaan psykoterapiamenetelmien koulutuksesta alueellaan niin koskeeko tämä myös alueella toimivia YTHS:n yksiköitä?

Mitoitus asia on akuutti, kun on kaikki ammattiryhmät, olisiko mitoitusta laskettava ja kun ei ole missä suhteessa lasketaan. On pulaa psykologeista, mutta paikoin myös terveydenhoitajista. Kuraattorityön vetovoima tähän asti on ollut vahva. Kuormitustekijät laittaa ammattilaisia pohtimaan asioita. Teemme kaikki työtä lasten ja nuorten hyväksi sydämellä.

kiitos teille! Haasteellinen tilannehan tämä on, kun laki on sitä mitä on, ja siihen ei voida nyt vaikuttaa

Ehtisikö vielä vastaamaan KLT:n ja Alin kirjaamiseen liittyviin kysymyksiin? Kuitenkin aika kompakti asia.

Paljon on ollut puhetta psykologien roolista. Toivottavasti tätä kuulevat Psykologiliitto ja yliopistot niin, että psykologien koulutukseen jatkossa kuuluisi sellaisia osia, joita palvelujärjestelmä tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa.

Miksi kaikkiin ennakkokysymyksiin ei vastattu, vaan tilaisuus päätettiin 15 min etuajassa? Olisi ollut hyvää aikaa vastata niistä edes joihinkin

Saimme uusia psykologeja opiskeluhuoltoon paneutumalla veto- ja pitovoimatekijöihin. Kun meille alkaa tulla "ohjausta" ties mistä yhä enemmän, niin palvelusta lähtee psykologeja, eikä uusia saada.

Vanhempana koen, että nuorelleni ja koko perheelle oli tärkeintä päästä jonnekin peilaamaan kaaosmaista tilannetta nopeasti. Tärkeintä ei ollut se, minkä koulutuksen saanut henkilö otti ensimmäisen kontaktin. Pääsimme alkuun ja eteenpäin. Kiitos teille kaikille ja jaksamista työhön!

Sosiaalityölle kohdennettuja menetelmiä toivottavasti tulee ja vaikuttavuutta sosiaalialan osaamiseen vahvistettaisiin jo olemassa olevien menetelmien lisäksi

Myötätuntoni kaikkien terveydenhoitajien ja kuraattoreina toimivien puolesta, jotka ovat velvoitettuja ryhtymään "kaiken maailman terapeuteiksi", vaikka oma ammattipohja, perustyö ja kiinnostuksen kohteet ovat ihan muualla.

Oliko nyt niin, että opiskeluhuollossa ei hoideta mielenterveyshäiriötasoista oireilua, myöhemmin kuitenkin mainittiin, että näin olisi. Jotenkin haastava seurata, että mikä nyt kuului ja mikä ei. Ja miten sairaanhoito tässä pitäisi opiskeluterveydenhuollon yhteydessä ymmärtää?

Todella hienoa ja kannustavaa että puheenvuoroissa toistuu lasten , nuorten ja perheiden kuulemisen tärkeys ja merkitys. Arki ja sen sujuminen ovat perheiden hyvinvoinnin kannalta keskeistä ja heillä on sen sujumisesta ja tarvittavasta tuesta paras asiantuntemus

Mikä on koululääkärin osuus terapiatakuussa? On myös osa oppilas- ja opiskeluhuoltoa.

Opiskeluhuollon sosiaalityötä/ohjausta medikalisoidaan kovaa kyytiä. Tämän kanssa tulee olla nyt todella tarkkana! Opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalveluita tarvitaan niiden omasta viitekehyksestä/ perustehtävästä/ ammattilaisuudesta käsin.

Terveysasemien roolista on puhuttu varsin vähän eli kun siellä puutteelliset palvelut jo nyt, niin miten he hoitavat osansa takuun toteutumisesta?

Hyvä huomata nyt, että alueilla nykyisin käytössä olevat menetelmät ja toimintamallit perustuvat erilaiseen tilanteeseen ja ohjaukseen, kuin nyt toukokuussa voimaan tuleva sääntely voi edellyttää. Eli hyvinvointialueen on tärkeää arvioida myös aikaisempaa tekemistä, onko se uuden lainsäädännön näkökulmasta edelleen tarkoituksenmukaista ja uuteen sääntelyyn vastaavaa.

Tärkeää olisi saada myös nämä diott alueiden käyttöön.

Alunperin hyvinvointialueelle siirtymiseen oph palveluissa liittyi huoli siitä, että terveydenhuolto tulee ohjaamaan myös sosiaalihuollon työtä ja siltähän tämä nyt kuulostaa. Mikä ohjaakaan työtä?

Kuraattoripalvelu on koulunkäynnin ja opiskelun tukea ja ohjausta tarjoava ehkäisevä sosiaalipalvelu, jolla edistetään sekä yksittäisen että koko koulu ja oppilaitosyhteisön hyvinvointia. Palvelulla tuetaan opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia ja sosiaalisia valmiuksia. Tehtävässä painottuu sosiaaliohjauksellinen, ehkäisevä ja yhteisöllinen työote.

Toivon, että viestiseinällä olevien kysymysten lisäksi myös ennakkoon toimitettuihin kysymyksiin - joista moniin ei tässä saatu vastauksia - saadaan webinaarin jälkeen kirjalliset vastaukset. Kiitos!

Kiitos selkeästä ajankohtaisesta tietopaketista. Lakien valmistelu on ollut hyvin nopeatempoista ja olemme nyt jo soveltamisen vaiheessa, joten tästä sai irti selkeitä asioita jatkon HVA ja YTA -tasoisiin valmisteluihin ja toimenpiteisiin. Kokonaisuudesta ja sen valmistelusta ja aikataulusta voi olla montaa mieltä, mutta tässä vaiheessa ei oikein auta pyristellä vastaan, kun lainsäädäntö on jo näin pitkällä.

Kerääkö THL tietoja alueilta, esim. kuraattorien osalta, mitkä ovat mitoituksien toteutumiset alueilla? Eli onko siellä tieto jos lakisääteisyyttä ei noudateta.

Kaikista käymistäni menetelmäkoulutuksista Ali ja Ipc olivat jotenkin menetelminä käytännönläheisimmät, sai käyttää mielikuvitusta, eikä ollut häiritsevää menetelmäuskovaisuutta. Tärkeintä, että keskitytään tai yritetään keskittyä johonkin tiettyyn fokukseen. Lisäksi ne ovat laatuaan ensimmäinen yhteinen työkalu oppilashuollolle - luulen

Välimatkahaasteisiin voisi vahvistaa etävastaanottojen mahdollisuuksia.

Asiakasmitoitukset ovat säästöpaineissa olevilla hyvinvointialueilla merkittävässä roolissa resurssointia arvioitaessa. Olisi tarpeen saada asiakasmitoitus arvioiduksi valtakunnallisella tasolla nyt uudelleen pikaisesti: mikä on asiakasmitoitus terveydenhoitajilla ja kuraattoreilla 1.5 alkaen, kun terapiatakuun mukaisin menetelmin tulee alkaa interventioita toteuttaa. Onko asiakasmitoitus päivitetty ottaen huomioon uudet velvoitteet?

"Kasvatus- ja perheneuvoloissa toteutetaan jo nykyisellään laajasti erilaisia määrämuotoisia psykososiaalisia interventioita, jotka täyttävät tämän lain kriteerit. Kokonaan hyvinvointialueilla ei siis onneksi nojauduta vain opiskeluhuollon toimijoihin toteuttajatahoina." -> meidän kunnassamme ei ole perheneuvolaa, lähin on 200 km päässä, joten takuun toteutus jää oppilashuollon harteille

Voisiko tämä kuitenkin olla mahdollisuus ja yksi väline työkalupakkiin ja jopa vähentää pitkällä aikavälillä asiakkuuksien määrää.

Kuraattorin työnhän pitäisi olla suurelta osin yhteisöllistä ja ennaltaehkäisevää. Nyt seurataan asiakastyötä ja käyntejä ja kohdennetaan resursseja sen mukaisesti. Pitääkö oh-lakia tarkistaa vai ???

Pienennetäänkö kuraattoreille mitoitusta 450 ja kouluterveyteen 450, jos ei ole koulupsykologia, jotta resussi riittäisi aidosti lasten ja nuorten hyväksi. Tähän voisi olla kansallinen suositus, kun kansallinen pulmakin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon välillä ei voi välittää noin vain tietoa ilman asiakkaiden nimenomaista suostumusta. Sosiaalihuollolla ei ole pääsyä potilastietojärjestelmiin tai toisinpäin.

Olisiko myös vielä koulutuksessa olevien psykoterapeuttien toteuttama koulutuslyhytpsykoterapia Terapiatakuulainsäädännön tarkoittamaa lyhytpsykoterapiaa? Meillähän on varsinaisia psykoterapeutteja liian vähän koko maassa.

Onko siis niin, että kuraattori ei voi vain opiskelijan kanssa keskenään yhteistyössä sopia käytettävää työmenetelmää ilman, että tehdään päätös? Eikö palvelua voi antaa prosessin aikana vain keskinäisellä sopimisella? Jos esim palvelutarpeen arviolle ei sinänsä muutoin olisi tarvetta?

Liisa Jokisen nyt jo toistuvasti sanoma väite, että pitää olla tarjolla sekä lyhytterapiaa ja lyhytpsykoterapiaa ei pidä paikkaansa - ei pitäisi esittää virheellisiä tulkintoja STM nimissä. Tämä lukee laissa selkeästi, ettei tarvitse. Toki yksilölle pitää antaa yksilön tarvitsemia hoitoja. Mutta mitään velvollisuutta tarjota lyhytpsykoterapiaa ei ole.

Pyytäisin nyt THL-STM sektorilla pohtimaan tämän lainsäädännön ristiriitaisuutta suhteessa muuhun lainsäädäntöön ja siihen miten sen soveltamisesta on ohjeistettu aiemmin. Kuraattoripalveluiden kohdalla on linjattu (on sosiaalipalvelu, joten on ristiriidassa muun sosiaalihuollon palveluiden kanssa), että päätöstä ja pta:ta ei tarvitse tehdä, vaikka kaikissa muissa sosiaalipalveluissa se tehdään ja on velvoittavaa. Tätä kovin ihmettelin, kun kuraattoripalvelu ha:n järjestämisvastuulle tuli ja silti näin nyt kuraattoripalvelun kohdalla linjattiin. Nyt kuitenkin kuraattorin toteuttamasta menetelmäinterventiosta pitäisi tehdä pta ja palvelupäätös. En pysty ymmärtämään miksi, kun muutoin kuraattoripalvelu sosiaalipalveluna on jätetty tämän prosessin ulkopuolelle ja terveydenhuollon palvelusta ei tarvitse tehdä palvelupäätöstä, vaikka kuraattori ja terveydenhoitaja toteuttaisivat ihan samaa interventiota. Tätä pyydän nyt vielä STM/THL sektorilla pohtimaan ja miettimään perustellusti, miksi kuraattorin ei tarvitse omasta sosiaalipalvelusta tehdä päätöstä, mutta kun käytetään menetelmää niin päätös tarvitaankin.

Hyvä NE alueet, jotka ymmärtäneet olla ottamatta näitä kuraattoripalveluissa käyttöön. Ootte edelläkävijöitä!

Puhujien henkilökohtainen kommentointi on minusta aikuisten ihmisten käytöstapojen vastaista, ja tämä voitaisiin ottaa huomioon esim keskustelun moderoinnissa. Asiasta voi olla montaa mieltä ilman henkilökohtaisuuksiin menemistä.

Tarkastellaanko myös oppilaiden määrää? Työn määrä lisääntyy, mutta oppilaat ei vähene. Tällä hetkelläkään aika ei riitä. Edelleen silti 670 oppilasta per kuraattori?

Kasvatus- ja perheneuvoloissa toteutetaan jo nykyisellään laajasti erilaisia määrämuotoisia psykososiaalisia interventioita, jotka täyttävät tämän lain kriteerit. Kokonaan hyvinvointialueilla ei siis onneksi nojauduta vain opiskeluhuollon toimijoihin toteuttajatahoina.

Hienoa, että IPC on mahdollista toteuttaa myös ryhmämuotoisesti. Saisiko tästä lisätietoa

todella surullista, ajetaan alas toimivaa oppilashuoltotyötä nyt kovalla vauhdilla. Ei ole kuunneltu yhtään miten tämä uskomattoman hieno järjestelmä parhaimmillaan toimii kun resurssit on kunnossa...aitoa varhaista tukea siellä missä lapset ja nuoret on. Todella moni saa apua ennekuin isoja haasteita on tullutkaan.

Fokus pitää siirtää lapsen saamaan apuun eikä siihen, muuttuuko työ "raskaaksi". Tarkoitin raskaudella sitä, että työntekijöillä on liian monenlaisia prosesseja käynnissä yhtä aikaa - pitää osata tehdä yhteisöllistä työtä, konsultoida, selvitellä poissaolotilanteita, kaverisuhteita, koulunkäyntiin liittyviä haasteita yms. Yksi työntekijä ei pysty kaikkeen, ja tässä on yksi syy, miksi psykologeja ei hakeudu opiskeluhuoltoon

Tämä selitysten vuo aiheuttaa sekä myötähäpeää että sääliä THL:n naisia kohtaan, yritätte selittää mahdottoman mahdolliseksi ja osoittaa, miksi laastarista on apua siihen leikkaushaavaan, joka vuotaa tulehtuneena hallituksen leikkausten jäljiltä.

Ymmärränkö oikein, jotta lyhytintervention esim. IPC:n voi aloittaa opiskeluhuollon kuraattorin toimesta tarvitaan sosiaalipalveluissa päätös asiasta? Kuka sen tekee? Meillä on 9 kuraattoria ja yhtä lukuun ottamatta kaikki sosionomi(AMK)-pohjaisia kuraattoreita.

Eli kaikki tekee kaikkea jatkossa, menee puurot ja vellit sekaisin. Kuka tekee varhaisen tuen työtä? Kohta on kaikki oppilaat eri hoidoissa, kun kukaan ei varhaisesti tue

Marke Hietanen-Peltola totesi, että jos interventio totetutetaan sos.huollossa, tarvitaan sos.ammattilaisen arvio ja jos terveydenhuollossa, tarvitaan terv.huollon hta? Miten siis käytännössä joustava yhteistyö toteutetaan, tämän perusteella on toistuvien arvioiden vaara?

Terapiatakuu on poliittinen päätös ja siitä hyötyy hallituspuolueet. Toivottavasti myös lapset ja nuoret.

IPC:tä ei valitettavasti voi toteuttaa ryhmämuotoisesti. Hyvä idea olisi suunnitella ja toteuttaa ryhmämuotoista työskentelyä samankaltaisin tavoittein kuin IPC:ssä yksilötyössä on.

Tämäkö on ratkaisu liian vähäisin resursseihin? Ei ole. Ja kukaan ei puhu siitä että kun lisää vaan meille lykätään, missä on palkankorotus? Olemme jo ylikuormitettuja ja nyt vaaditaan vielä lisää. Luulen että sairaslomapäivät lisääntyvät, sekö on sitten halvempaa? Työstä ja nimenomaan ihmisen kohtaamisesta tehdään robottimaista. Tästä työstä viedään pohja.

Näistä kaikista interventioista tulee tehdä kuraattorin yksilökohtaiset asiakaskirjaukset ja siten eivät ole yhteisöllistä työtä, vaikka toteutettaisiinkin ryhmämuotoisena.

Paljon kritiikkiä näkyy, mutta toisaalta hyvin tärkeä asia. Mielestäni suunta on aivan oikea. Siirrymme kohti tarkemmin määriteltyä ja tutkittua hoitoa ja palvelua. Pois sieltä, missä kukin saa tehdä mitä haluaa ja millä tavalla vain.

Opiskeluhuollossa perehdytään nimenomaan perheiden ja lasten tilanteisiin syvällisesti ja tarvittaessa nämä asiakkaat ja asiakasperheet ohjataan eteenpäin tarvittaviin palveluihin. Ongelmana kuitenkin on, etteivät nämä peruspalvelut vedä eikä sitä oikeamuotoista apua saada. Ei siinä auta lisätä lainvoimalla tehtäviä palveluihin, jotka jo tekevät työnsä, mutta muut palvelut eivät toimi.

Cool Kidsiä ryhmämutoisesti lieväoireisille tarjotaan myös opiskeluhuollossa hyvin kokemuksin.

"Eikö IPC:tä ja Cool Kidsiä voi toteuttaa ryhmämuotoisena jolloin se olisi myös yhteisöllistä työtä?" Se että jotain "terapia"-menetelmää toteutetaan ryhmässä ei tee siitä yhteisöllistä työtä. Tämä on väärinymmärrys

Mikä koululääkärin osuus on tässä takuussa?

Fokus pitää siirtää lapsen saamaan apuun eikä siihen, muuttuuko työ "raskaaksi".

Taas tulee näkyviin tämä, että lain tarkoitus ja hyvinvointialueiden tulkinta tulevat todennäköisesti olemaan ristiriidassa. Palveluvalikkoon otetaan nämä interventiot ja ammattitaito muuhun jätetään pois niistä.

No tämän takia ei kannata muuttaa! "Eli kuraattorit alkaa tekemään palvelutarpeen arvioita? Muutetaanko toimet viroiksi?" Järkevämpää miettiä eri ammattilaisille eri interventiot.. kuten Markekin totesi.

Cool Kidsiä annetaan ryhmämuotoisena erikoissairaanhoidossa.

Herättääkö muissakin myötähäpeää kun Liisa Jokinen yrittää opettaa miten HV-alueella pitäisi tehdä töitä?

Asiakkaan kuuntelu, vahempien kuuntelu, mutta myös työntekijän osaaminen, jos taustalla laaja kartoitus, ammattilainen tietää osaamisensa rajat :)

Kaikilla kouluilla ei edes ole psykologia, tai se on ostopalveluna pari kertaa/kk, eli tekee vain tutkimuksia. Kuraattoreillakin on usein monta koulua, tapaamisia ei todellakaan pysty järjestämään viikottain. Terkkarit eivät nytkään aina saa lakisääteisiä tarkastuksia tehtyä. Mistä löytyy se maaginen yksisarvinen joka hoitaa nämä interventiot määräajassa?

Nyt kyllä ajetaan lujasti alas opiskeluhuoltoa sen varhaisen tuen merkityksen näkökulmasta, surullista...

Vaikka ei nostettaisi ensisijaiseksi terapiatakuun menetelmiä, näin käytännössä tapahtuu, koska takuun mukaisten interventioiden kouluttaminen ja ylläpitäminen tulevat viemään leijonaosan hyvinvointialueiden koulutus- ja työnohjausbudjetista. Joudutaan kouluttamaan kaikki opiskeluhuollon työntekijät ja ylläpitämään osaamista. Huolettaa kyllä, kuinka raskaaksi opiskeluhuollon työ tämän myötä muodostuu

Menetelmän käytöt, viikoittaiset tapaamiset, tarkoittaa kyllä oppilasmäärän/yksiköiden vähentämistä kuraattoreilta.

Kunnollisen kokonaistilanteen arvioinnin merkitys korostuu tämän lainsäädännön myötä. Medikalisaatiota vältetään parhaiten, kun arviointi tehdään huolella; samaten jo huolellinen tilannekuvan luominen on jo sinänsä hoidollista!

Niitä lapsia, joille nämä menetelmät, eivät sovi tuetaan oppilaitoksissa myös niillä yhteisölähtöisillä menetelmillä..

Hoidollisia lyhytinterventioita ei pidä sekoittaa lyhytpsykoterapiaan/psykoterapiaan = ovat eri asioita.

"Eikö IPC:tä ja Cool Kidsiä voi toteuttaa ryhmämuotoisena jolloin se olisi myös yhteisöllistä työtä?" Cool Kidsiä voi toteuttaa myös ryhmämuotoisena.

Eli kuraattorit alkaa tekemään palvelutarpeen arvioita? Muutetaanko toimet viroiksi?

Tämä on tärkeä viesti Liisa- Lapin alueilla on erittäin hyviä psykoterapiaosaamiseen, perhe- ja verkostokeskeisyyteen sekä tarpeenmukaisuteen perustuvia käytänteitä, joita on virheellisesti alettu purkaa terapianavigaattorin ja näiden lyhytinterventioiden alta. Näkymättömäksi ovat jääneet myös lapset ja nuoret, joilla on psykoottistasoisia haasteita - tämän hoidon kehittäminen on jäänyt täysin taka-alalle. Viesti siitä, että hyvinvointialueet päättävät itse hoitolinjoistaan on viesti myös Lapin päättäjille - avoimen dialogin hoitomalli on säilytettävissä, mikäli johtotasolla löytyy tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Miten kuraattorin alue voi olla 900, joka menee yli lakisääteisen oppilasmäärän? Mikä HVA ei noudata lakia?

Eikö IPC:tä ja Cool Kidsiä voi toteuttaa ryhmämuotoisena jolloin se olisi myös yhteisöllistä työtä?

IPC nostettu oudosti merkittäväksi menetelmäksi vaikka se ei sitä ole.

Kyllähän nyt tehdään asiat monimutkaiseksi ja matalankynnysten palveluista halutaan näköjään pois. Nythän kuraattori on ennaltaehkäisevässä mielessä pystynyt nopeasti ja helposti toteuttamaan esim. ALIa tai IPC:tä ilman erillistä päätöstä...En nyt ymmärrä miten tehdään prosessista näin monimutkaiseksi....

Kuraattoreilla ei ole resursseja tavata oppilaita viikoittain, kuten esim. IPC tai eri terapiatkin edellyttävät. Oppilasmäärän ollessa 900 tai yli, ei ylipäätään ole edellytyksiä viikoittaisiin tapaamisiin, vaan yhteisöllinen ja muu lakisääteinen työ tulisi olla etusijalla.

Yhdenvertaisuus ei toteudu meidän alueella, kun opiskeluhuollossa ei saa mitään muuta menetelmäkoulutusta kuin IPC:tä. Kiitos Markelle tärkeästä kommentista, että ammattilaiset opiskeluhuollossa hankkisivat erilaisia menetelmäkoulutuksia ja että saataisiin opiskeluhuoltoon mahdollisimman laaja interventiovalikko.

Onko vaarana että asiakkaat vaativat päästä esim. lyhytpsykoterapiaan vaikka eivät sitä tarvitsisi. Tulkitsevat subjektiivisena oikeutena.

Jos joku muu interventio on aidosti parempi (viitaten puheenvuoroon) kuin terapiatakuuseen sopiva, niin miksi on tällainen merkillinen laki, joka kattaa vain tietyt kapea-alaiset menetelmät.

Rahoituksen ohjautuvuus on ongelma, se uppoaa hyvinvointialueen alijäämiin. Lisäresurssia ei voida palkata, ostopalveluita ei voida lisätä.Toimeenpano tulee olemaan todella haastavaa. Byrokratiaa lisätään ja aletaan muuttamaan kuraattorit virkoihin.

En ymmärrä ajatusta, että kuraattori ei olisi sosiaalihuollon ammattihenkilö? Onko tällaisia kuraattoreja olemassa? -> voi olla, siirtymäsäädöksen nojalla olevia

Kelpoinen toimimaan kuraattorina on sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain (817/2015) 7 §:ssä tai 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Lisäksi kelpoinen on henkilö, jolla on tehtävään soveltuva sosiaali- tai kasvatusalalle taikka käyttäytymistieteisiin suuntautunut korkeakoulututkinto. Koulutukseen tulee sisältyä tai sen lisäksi tulee olla suoritettuna 60 opintopisteen laajuiset korkeakouluopinnot, joiden tulee muodostua sosiaalityön yliopisto-opinnoista tai mainitun lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuun korkeakoulututkintoon kuuluvista opinnoista. Jokaisen oppilaitoksen käytettävissä on oltava opiskeluhuollon psykologin ja sellaisen vastaavan kuraattorin palveluja, joka on sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 7 §:ssä tarkoitettu ammattihenkilö. (16.12.2021/1146)

Vanhempana todella toivon, että lapseni saa masennus/ahdistuneisuusoireisiinsa nimenomaan siihen oireiluun vaikuttavaksi osoitettua tukea mahdollisimman varhain. Ei juttelua.

"En ymmärrä ajatusta, että kuraattori ei olisi sosiaalihuollon ammattihenkilö? Onko tällaisia kuraattoreja olemassa?" Mietin ihan samaa.

Kun elokuussa tulee voimaan vielä uusi tuen uudistus niin oppilashuollossa on kyllä edessä "ihmeelliset vuodet" :) Toivottavasti työntekijät saavat tukea esihenkilötasolta työhönsä. Pahoin pelkään, että jo kuormittava työ muuttuu yhä kuormittavammaksi.

Teemme parhaamme hyvinvointialueilla tämän uuden lainsäädännön soveltamisessa mutta täytyy todeta, että palveluihimme kohdentuu kyllä todella voimallisesti ristiriitaista, valtiontasoista ohjausta. Vahvana pyrkimyksenämme on ollut ohjata opiskeluhuollon palveluja kohti ehkäisevää ja yhteisöllistä työtä, kuten lainsäädäntö käsittääksemme myös ohjaa. Päätöksentekobyrokratia ja palvelun muuntaminen hoidollisempaan yksilötyöhön,jälleen kerran, on hämmentävää. Ajamme kaksilla raiteilla toistuvasti Alun viesti (Liisa) siitä, että kokonaisuutta arvioitaisiin aina hoitoa tai tukea määritellessä on kuitenkin arvostettava ja allekirjoitettava.

Psykoterapiatutkimuksessa on yleisesti vaikuttavia tekijöitä ja spesifejä tekijöitä. Mutta nämä spesifit tekijät eivät liity koko menetelmään (cool kids - paketti vs ei cool kids - pakettia) vaan sen sisällä oleviin ns. vaikuttaviin elementteihin. Nämä eivät ole lineaarisessa suhteessa toisiinsa, vaan vaikuttavat komponentit ovat nykykäsityksen mukaan ennemminkin verkostomainen systeemi. Yksinkertaistettuna: Ihmisillä on erilaisia ydinoireita (vaikka dg olisi sama) ja tästä johtuen spesifi vaikuttava komponentti voi olla yksilöiden tasolla erilainen. Tästä johtuen tarvitaan psykologista ammattitaitoa ja yksilöllistä räätälöintiä, eikä tietyllä tavalla junamaisesti etenevää kokonaisuutta. Mutta: toki junamainen manualisoitu malli on parempi kuin sattumanvaraisuus, jos ei ole osaamista räätälöidä yksilöllisesti.

Ideana on, että toimimme tiiviimmin, tasapuolisemmin ja tehokkaammin yhdessä, ja nyt sitä edesauttaa tarkennettu lainsäädäntö ja menetelmät

Mitä tässä kontekstissa tarkoittaa kuraattorin toteuttama palvelutarpeen arviointi? SHL: mukainen? Missä laajuudessa?

Menee kyllä asioiden pallotteluksi, jos kuraattorin tekemään interventioon tarvitaan sosiaalihuollon arvio. Käytännössä tämä lisää byrokratiaa opiskeluhuollossa valtavasti, eikä sujuva yhteistyö ole enää mahdollista. Eli pois lähettämisen kulttuuri vain vahvistuu. Ihmettelen Marken kommenttia, että opiskeluhuollossa eri ihmisten pitäisi kouluttautua eri menetelmiin. Tässä on sellainen kummallinen ajatus, että interventio on kuin verikoe, joka voidaan tehdä irrallaan lapsen/nuoren muusta tilanteesta.

En ymmärrä ajatusta, että kuraattori ei olisi sosiaalihuollon ammattihenkilö? Onko tällaisia kuraattoreja olemassa?

Hyvä, että asiakkaan näkökulmasta halutaan tuottaa mahdollisimman sujuvat palvelupolut. Pidetäänhän näiden polkujen ja käytäntöjen suunnittelussa mielessä myös palveluiden tuottamisen selkeys ja mielekkyys työntekijöiden näkökulmasta?

Eihän tuossa ole mitään järkeä, että joka oireeseen eri menetelmä. Pirstaloituu entisestään. Kuinka mieli voisikaan eheytyä tuollaisella "hoidolla".

Pidän riskinä, että jos opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelun painopistettä siirretään ennaltaehkäisevästä yhteisöllisestä työstä enemmän yksilötyöhön, se loppuviimein kuormittaa palvelujärjestelmää lisäten yksilökohtaista tukea tarvitsevien lasten ja nuorten määrää. Niin opiskeluhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa.

Ja kuraattori opiskeluhuollossa ainoa sosiaalihuollon ammattilainen (erityistä osaamista)

Saako opiskeluhuolto jonkun siivun 35 miljoonista?

Aiemmin tuolla todettiin, että kuraattorit eivät anna hoitoa, vaan työskentelevät ennaltaehkäisevästi ja lievissä tapauksissa. Nyt Hietanen-Peltola ajattelee, että erilailla oireilevat hoidetaan sovitusti oh-henkilöstön kesken. On aika iso ristiriita.

Suurin haaste on, että valtaosalla palveluihin hakeutuvista nuorista on paljon monimuotoisempia (ja vaikeampia) kuin mihin nämä liiankin tarkkaan strukturoidut ja yhteen oireistoon rajatut menetelmät soveltuvat. Psykologin räätälöity ja moninäkökulmainen tuki on usein tällöin nuoren kannalta parempi: turhan hoitaa pelkää masennusta, jos ohittaa samalla vaikkapa autismikirjon piirteet, oppimisvaikeudet tai ikäkauteen liittyvät kehitystehtävät. Mitä hyötyä asiakkaille on terapiatakuusta, jos asiakkaista suurimmalle osalle arvioidaan tarpeen olevan laaja-alaisempi? Ja millä perusteella opiskeluhuollonkin psykologin moninäkökulmainen ja asiakkaalle koko psykologian tieteenalaa hyödyntäen räätälöity interventio on matalammalla portaalla kuin joustamattomasta struktuurista koostuva ja vain yhteen häiriöön tukea tarjoava menetelmä?

Ei kuraattoreilla ole mihinkään "häiriöön" sopivaa osaamista. Nämä ovat terveydenhuollon talkoot. Tunnistetaan ja tunnustetaan, että sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien osaaminen on erilaista ja sosiaalihuollon osaamista tarvitaan kouluissa myös! Annetaan kuraattoreiden tehdä lakisääteistä ja koulutusta vastaavaa työtä.

Eli onko idea mennä menetelmä edellä, vai asiakkaan tarpeen ja täten positiivisimman lopputuleman edellä? Vai onko nää STM & THL:n mielestä sama asia?

Sosiaalityöntekijänä ja koulukuraattorina katson kyllä olevani myös yksilön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, sosiaalisten suhteiden ja niiden mielialavaikutusten asiantuntija vähintään siinä missä vanhemmuudessa tukemisen - enkä täten koe minkäänlaista ristiriitaa IPC:n aktiiviselle toteuttamiselle työssäni.

Mietin vain, että miten ihmeessä toisen asteen kuraattori voi noin 670 opiskelijan vastuulla amiksessa (jossa ahdistusoireilu vahvaa kaikilla opiskelijoilla) lähteä toteuttamaan yksilötyön interventioita sen kaiken muun opiskeluhuollollisen työn ohella ja ensisijaisena kuitenkin tulisi olla yhteisöllinen työ? Ipc tä hypetetään aivan liikaa muka toimivana käytäntönä. Siitä on osasia hyödynnettävissä, mutta struktuurit eivät yksinkertaisesti toimi sellaisenaan.

@Pohdintaa. Eikö kuitenkin valtaosa psykoterapiatutkimuksesta ole tavallaan "interventiotutkimusta". Suuri osa psykoterapiasta, mitä maailmalla on tutkittu ja meta-analyysejä koostettu on verrattain lyhyistä työskentelyjaksoista. Ja tottakai yhteiset vaikuttavat tekijät ovat tärkeitä - mutta nimenomaan tutkittujen hoito- ja tukimuotojen sisällä. Jos tulkinta on se, että mikä tahansa kohtaaminen kelpaa, koska yhteiset vaikuttavat tekijät niin ei kyllä kovin luotettavalta järjestelmältä tunnu...

Miten terapiatakuu vaikuttaa mielenterveyspalveluihin ja niiden saatavuuteen? Nyt vaikuttaa siltä, että kaikki kaatuu opiskeluhuollon ja etenkin kuraattorin tehtäväksi.

Sosiaalihuollon kannalta tämä jää onneksi väljemmäksi. Voidaanko keskittyä esim. vain ns. vanhemmuutta tukeviin menetelmiin? Ja jättää masennus/ahdistusoireid3n arvio terveydenhuollon ammattilaisille?

Sosiaalihuollon rooli tarkasti määriteltyjen ja hoitomenetelmiin perustuvien psykososiaalisten palvelujen myöntämänä on hämärästi perusteltu ja avattu. Sosiaalihuoltohan ei ole hoitoa. Terapiatakuu vaikuttaa hallituksen laastarilta pahasti tulehtuneeseen leikkaushaavaan. Pienillä paikkakunnilla ei voida mitään ryhmiä saada kootuksi - ei ole järkevää, että ihmisiä velvoitetaan ramppaamaan jossain lyhytinterventioryhmissä kymmenien kilometrien päässä juttelemassa niitä näitä, jotta THL:n tilasto näyttää nätiltä.

mm.Turussa oli muutama vuosi sitten Huolet hallintaan on tutkimus (Turun Yliopiston/ last.psyk) jossa selvitettiin alakouluikäistenlasten ahdistusoireilun varhaistunnistusta kouluterveydenhuollossa. Oli hyvä seula ja esiin tuli ahdistuksia joista ei vielä vanhemmilla tai muillakaan ei ollut tietoa. Hoito oli myös tehokasta intervertiota.

On todella tärkeää, että takuun toteutumisen onnistumisessa seurataan myös sitä, kuinka suuri prosenttiosuus kaikista mt-syistä apua hakeneista lapsista/nuorista on ohjattu takuun piiriin kuuluviin intreventioihin vs. johonkin muuhun tukeen tai hoitoon - ei siis ainoastaan sitä, kuinka paljon takuun mukaisia interventioita toteutetaan. Jos/kun takuun piiriin otetut menetelmät soveltuvat vain hyvin pienelle osalle tukea tarvitsevista lapsista ja nuorista, on syytä pikaisesti kiinnittää huomiota siihen, mitä sen ulkopuolelle jääville lapsille ja nuorille on saatavilla (ja missä ajassa).

"Opiskeluhuollossa ei tehdä hoitoa - meitä ohjaa Opiskeluhuoltolaki, jossa on määritelty tehtäväksi ensisijaisesti ennaltaehkäisevä ja yhteisöllinen työ" -> se, että jokin on ensisijaista, ei tarkoita sitä, ettei jotain saa tehdä ollenkaan :) sekin on sitten oma tulkinta-asiansa, missä määrin kevyempi hoidollinen toimenpide on tosiasiallisesti ennalta ehkäisevää työtä.

"@Hämmentää edelleen? Psykoterapian tutkimusnäyttö kokonaisuutena on aivan eri tasolla kun näiden menetelmien. Keskeinen tulos on, että eri suuntausten ja tekniikoiden väliset erot ovat häviävän pienet ja hoidon vaikuttavat elementit perustuvat ns. yhteisiin tekijöihin, kuten yhteistyösuhteen laatuun. Yksi ongelma tässä menetelmäkeskeisyydessä onkin, että psykoterapiatutkimuksen tulokset pääasiassa ohitetaan." JUURI TÄMÄ, KIITOS! Samaa olen pitkään ihmetellyt. Toisena ihmetyksenä se, että mennään medikalisoivaan suuntaan, kun nykyään on jo tunnistettu sen liiallisuutta. Tulisi ottaa enemmän huomioon yhteisöjen hyvinvointia ja normaaleja kehityksellisiä ilmiöitä...

Uskoakseni iso - ja korjattavissa oleva ongelma - IPC:n suhteen on (lähes yksinomaan?) terveydenhuollon ammattikielen käyttö IPC-koulutuksessa. Kun kerran myös sosiaalihuollon ammattihenkilö voi menetelmää käyttää, koulutusten kieltä tulee muokata. Sosiaalityöntekijä tai sosionomi ei voi diagnosoida asiakkaalle masennusta, eikä sosiaalihuollon työntekijän tarvitse omaksua terveydenhuollon ammattikieltä. IPC-jakso on mahdollista toteuttaa siten, ettei tämä kieliasia ole ongelma. Eikä se ole vaaditun struktuurin vastaista. Mutta edelleen - lisäkoulutusta ja -tukea tarvitaan laajalti.

Haasteena pienillä paikkakunnilla takuun toteuttamisessa on se, että tekijöitä oppilashuollossa/perheneuvolassa tms. yksikössä, joka tätä voi toteuttaa, on aivan liian vähän. Esim. koulukuraattoreilla ja -terveydenhoitajilla hyvin monta muutakin tehtävää (lakisääteistä ja muitakin). Ei ole mahdollista, että näillä resursseilla samat henkilöt vastaavat vielä takuun toteutumisestakin.

Kun sosiaalihuollossa 30 päivän laskenta alkaa palvelupäätöksen tekemisestä, ja ennen päätöstä on tehtävä palvelutarpeen arvio (pta), on huomioitava, että pta:n tekeminen voi kestää useamman kuukauden, jolloin tosiasiallisesti viive terapiatakuun mukaisen hoidon aloittamiseksi voi olla aika paljon pidempi kuin tuo kuukausi. Miten varmistetaan, että pta joka tähtää terapiatakuun mukaisen tarpeen arviointiin, tehdään riittävän ripeästi?

Odotan jo sitä vuotta, kun todetaan että ehkä lasten mielenterveyden tukemista ei voida lähestyäkään menetelmät edellä. Ja mietitään laki ja tukeminen uusiksi. Niin että asiantuntijoita ja laajasti eri ammattiryhmiä kuullaan.

Mistä löydän kootusti /vai löydänkö tiedon missä voi menetelmiin kouluttautua? Työnantaja ei niihin kouluttautumisessa tue, ei ajallisesti eikä rahallisesti....

Kyllä olisi säästetty paljon rahaa, kun olisi käytetty tämä hyvinvointialueille mennyt raha aikaisempien rakenteiden kehittämiseen.... sinänsä olivat jo toimivia.

komppaan hallitusohjelman ihmettelijä huoltasi siitä, miten kouluterveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon (vielä osin hämärän peitossa olevat säästökohteet) säästöt yhdessä hyvinvointialueiden budjettivajeen (ja oikeuden päättää määrärahojen käytöstä) kanssa mahdollistaisi tämän terapiatakuun käytännön toteuttamisen. Sitten kun raporteissa todetaan, että terapiatakuu ei toteudu, tulee hallitukselta syytöksiä hyvinvointialueille ja työntekijöille.

Kyllähän se ALI on kehitetty ihan täällä Suomessa TE-hankkeessa (sisältö, materiaalit, koulutus ym). Tietenkin taustana on käytetty esim tutkitun (huom! on tutkittu juuri tätä "pakettia") Cool kids -menetelmän komponentteja (mitä käytetään lukuisissa menetelmissä tai ihan perus psykologin työssä päivittäin). Jos ei kerta vaadita menetelmän tutkimusta, voi kuka tahansa meistä antaa ihan minkänlaista vain joustavaa menetelmää ja kutsua sitä vaikuttavaksi, kunhan siitä on CBT-elementit mukana.

Komppaan edellisiä viestejä. Tarvitaan uudet koodit nyt käytössä oleville menetelmille.

Voisiko THL tehdä vastaanvanlaisen ohjeen kuin vanhojen HTA-koodien kohdalla, jos mahdollista. Potilastietojärjeselmiin kuin kestää tosi kauan ennen kuin saadaan uudet koodit käytettäväksi. Tai miten asia kirjataan toistaiseksi

Mekin haluamme KLT ja ALI erilliset koodit! Voisiko THL selittää, miksei näitä ole toistuvista pyynnöistä huolimatta saatu? meillä näitä ylivoimaisesti eniten käytetään ja haluaisimme seurata.

Ovatko THL:n mukaan KLT ja Ali terapiatakuun mukaisia menetelmiä? Jos, niin miksi niille ei ole omia koodeja ja jos ei, niin miksi ei?

THL:lle pyyntö: tarvitsemme KLT ja ALI toimenpidekoodit jotta voimme itse seurata terapiatakuumme toteutusta mahdollisimman tarkasti.

Voisiko tämä asia jopa mahdollistaa sen, että työnantaja maksaisi psykoterapeutti koulutuksia?

Voisiko THL uudistaa toimenpidekoodijärjestelmää interventioiden sisältöä vastaaviksi? Nyt esim. ALIa, KTL:tä ei saa näkyviksi hyvinvointialueella.

Harvasta menetelmästä tuntuu olevan laajaa vaikuttavuusnäyttöä. Silti moni voi olla hyvä menetelmä, en sitä tarkoita. Mutta siitä, onko menetelmää tutkittu, tulee olla avoin ja rehellinen. Teoriataustan tai menetelmän komponenttien tutkimus on eri asia kuin luodun menetelmän tutkimus (juuri tällainen kokonaisuus tällaiselle kohderyhmälle verrattuna johonkin toiseen annettuun tukeen tai hoitoon). Jos säädöksissä lukee, että ko menetelmästä tulee olla vaikuttavuusnäyttöä, niin tämän eron ymmärtäminen on aika tärkeää ja tästä tulee olla kansalliselta tasolta todella selkeä ohjeistuksissa ym.

@Hämmentää edelleen? Psykoterapian tutkimusnäyttö kokonaisuutena on aivan eri tasolla kun näiden menetelmien. Keskeinen tulos on, että eri suuntausten ja tekniikoiden väliset erot ovat häviävän pienet ja hoidon vaikuttavat elementit perustuvat ns. yhteisiin tekijöihin, kuten yhteistyösuhteen laatuun. Yksi ongelma tässä menetelmäkeskeisyydessä onkin, että psykoterapiatutkimuksen tulokset pääasiassa ohitetaan.

@Kati: juridisesta näkökulmasta opiskeluhuollossa toimivien terveydenhuollon ammattilaisten tekemä työ on nykyisin osa perusterveydenhuoltoa, eli kyllä nämä koodit koskevat myös opiskeluhuoltoa (pl. kuraattorit, jotka tulevat noudattamaan sosiaalihuollon koodistoa).

Ei puhukaan opiskeluhuollosta, mutta meidät ympätään aina siihen kontekstiin.

KLT ja ALI eivät ole yhtään enempää Suomessa kehitettyjä menetelmiä kuin CK, IPC tai IPT. Terapiat etulinjaan ei ole tietenkään "kehittänyt" KLT tai ALI menetelmiä. Ajatuskin on absurdi ja osoittaa ymmärtämättömyyttä psykoterapiatutkimuksesta - ikäänkuin CBT:n voisi kehittää joku suomalainen! KLT ja ALI ovat kansainvälisesti standardoitujen CBT-mallien mukaisia, eikä niitä ole Suomessa keksitty tai kehitetty. CK on copyright - suojattu CBT versio. Copyright mahdollistaa sen, että jokaisesta potilaasta pitää jatkossa maksaa rahaa Australiaan. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta. On yleisesti hyväksytty, että terapian vaikuttavuus siirtyy maasta toiseen kohtuullisissa määrin. Vaatimus siitä, että Suomessa pitäisi tehdä erillisiä RCT-tutkimuksia jokaisen menetelmän suomennoksesta on mahdoton - ja hyvin tarkoitushakuinen. Idea on vähän sama kuin todettaisiin, että mikään suomalainen psykoterapia ei ole vaikuttavaa, koska koulutuksia antavat suomalaiset tahot, eikä menetelmistä ole tehty erillisiä rct-tutkimuksia.

Miksi ihmeessä kuraattorit laitetaan tekemään terveydenhuollon interventioita? Lausuntokierroksella sosiaalityötä kouluttavat yliopistot ottivat kantaa, ettei nämä sovellu sosiaalihuollossa ainakaan kuraattoripalveluihin.

ALI:n, IPC:n ja muiden vastaavien vaikuttavuustutkimukset ja etenkin erot muihin menetelmiin on aika heikolla tasolla, mistä kuitenkin on tehty valtavia johtopäätöksiä. On aika huolestuttavaa, jos näiden pohjalta aletaan muuttamaan merkittävästi käytäntöjä maanlaajuisesti. Näin opiskeluhuollon psykologina em. menetelmät ovat viimeinen työkalu mitä haluan omaan työhön - strukturoidut joustamattomat menetelmät eivät sovellu opiskeluhuoltoon psykologien käyttöön. Toivottavasti tämä ei sellaiseen ole menossa

Outi Linnaranta ei puhu opiskeluhuollosta vaan perusterveydenhuollosta.

Tietojärjestelmät päivittävät koodistoja hitaasti. Koodien saamiseen voi mennä reilusti yli vuosikin tai enemmän aikaa. Hyvinvointialueet tarvitsevat ohjeen, millä tavalla aikaa voidaan seurata nykyisellä HTA -tulosluokituksella?

Opiskeluhuollossa ei tehdä hoitoa - meitä ohjaa Opiskeluhuoltolaki, jossa on määritelty tehtäväksi ensisijaisesti ennaltaehkäisevä ja yhteisöllinen työ

Millähän aikataululla potilastietojärjestelmiin tulee koodistot ja kirjaamismahdollisuus?

Ja tuen määrä (esim. kuinka tiheät käynnit) pitää toki arvioida opiskeluhuollossa oppilaan tarpeen mukaan.

"Miksi ihmeessä kuraattorit laitetaan tekemään terveydenhuollon interventioita?" --> eihän meidän tarvitse tehdä, kun alamme tutkimustieto ja ammattietiikka ohjaa toisin :D

@ Reijo ja muut: ongelma on se, että kirjaininterventioiden vaikuttavuuden EROA opiskeluhuollon antamaan tukijaksoon ei ole tutkittu! Eli ei voi sanoa, että menetelmäinterventiot olisi vaikuttavampia kuin perustukijaksot esim. psykologin tarjoamana, koska asiaa ei ole tutkittu.

Kun keskustelua seuraa, niin eipä monella asialla ole lopulta näyttöä? Jos oletetaan, että olisi tutkittu juuri spesifiä asiaa yhä uudestaan, niin yhtä paljon ALI, IPC -menetelmillä on näyttöä kuin psykologin tai psykoterapeutin tekemällä työllä? Molemmissa tilanteissa on omat koulutuksensa, mutta eipä kai psykoterapeuttien tekemää työtä ole Suomessa kovin kattavasti vaikuttavuustutkittu?

Ihmettelen osaa huolta täällä kommenteissa. Oppilashuollon tarjoama esimerkiksi se 1krt/kk tapahtuva keskustelu tuki kun ei ole riittävää, niin silloin konsultoidaan kunnan psykiatrista sairaanhoitajaa, joka tekee hta:n ja ottaa tarvittaessa hoiviinsa, niin lasten kuin nuortenkin kohdalla. Psyk sairaanhoitaja puolestaan saa hankkeen kautta lisää menetelmiä omaan salkkuunsa, joita soveltaa aina perhe ja lapsi kohtaisesti, ei niin että valitaan suoraan joku tietty. Ihmettelen myös psykologien kommenteja täällä siitä, että heidän ammattitaito sivuutetaan. Meidän paikkakunnalla näkyy oppilashuollossa, että psykologilta tullaan juurikin silloin psyk sairaanhoitajalle kun tarvitaan Hoidollista apua. Täällä psykologit tekevät matalan kynnyksen keskusteluun pohjautuvia käyntejä tai koulupsykologi oppimiseen liittyviä tutkimuksia. Täällä meidän paikkakunnalla psykologit kieltäytyvät siis itse täysin kaikesta hoidollisesta, niin miten tässä sitten vähätellään sitä psykologin osaamista.

Onpa huolestuttavaa, miten heikolla tasolla ihmisillä on ymmärrys näyttöön perustuvuudesta. Se on muutakin kuin yliopistotasoinen tieteellinen tutkimus, josta toki lähdetään liikkeelle ja millä lopulta esim. uuden menetelmän vaikuttavuus varmistetaan.

Mitä ehdotatte näiden KLT ja ALI tilalle? Määrittämättömän sisällön ja ajan kestäviä tukikäyntejä? Kritisointi on helppoa, vaihtoehtojen tarjoaminen vaatii jo hieman vaivannäköä ja älykkyyttä.

Muutamia huomioita: 1. Esimerkiksi IPC on yhtä vaikuttavaa kuin TAU, eli treatment as usual (mitä oppilas-ja opiskeluhuolto jo tekee). Itse ALI menetelmä ei ole näyttöön perustuva, toki se sisältää menetelmiä KBT, jolle on näyttöä. Miksi yhdelle toimijalle on annettu oikeus valita laajasti koulutettavat menetelmät? 2. Puhutaan lyhytpsykoterapiasta, lyhytpsykoterapiaa voi antaa vain psykoterapeutti, mikä on suojattu ammattinimike. 3. Näyttää siltä että lasten ja nuorten mt- pulmat jäävät kokonaan perustasolle hoidettavaksi, vaikka oppilashuollon työ ei ole, eikä kuulu olla hoidollista . Mielenkiinnolla seuraa, tuleeko erikoissairaanhoitoon pääseminen olemaan vielä vaikeampaa tämän jälkeen ja miten heidän menetelmät eroavat jo perustasolla käytettävistä olevista? 4. Annetuissa tapausesimerkeissä oletetaan, että esim. koululääkärin resurssia on saatavilla tai että terveydenhoitajalla olisi aikaa tehdä muutakin pakolliset työt ja nyt paikkakunnittain lakisääteisiä terveystarkastuksiakin jää jo tekemättä. 5. STM on epäonnistunut tunnistamaan psykologien osaamisen ja pitkän koulutuksen ja sivuttaa ammattikunnan täysin. 6. Kuraattori on sosiaalihuollon ammattilainen, me emme tarvitse oppilas- ja opiskeluhuoltoa jossa kaikki tekevät samaa, me nimenomaan tarvitsemme moniammatillista osaamista auttaaksemme lapsia ja nuoria yhä monimuotoisimmissa haasteissa. Miksi ihmeessä kuraattorit laitetaan tekemään terveydenhuollon interventioita?

https://youtu.be/Hp0ZWQud0xU?si=WoIdsZLT4sDYlV8l Katsottehan kaikki Itlan youtube kanavalta Miksi menetelmien vaikuttavuuden arviointi on tärkeää? webinaarin alun, Riittakerttu Kaltialan puheenvuoron.

@kysymysmerkki - Tosiaan, YO-HVA yhteinen suositus koskee vain terveydenhuollon menetelmiä. Syynä mm se, että keskittämisasetus jonka perustella menetelmät on linjattu koskee vain terveydenhuoltoa. Ja taustalla oleva osaaminen on myös tullut puhtaasti terveydenhuollon puolelta. Taitaa tosiaan olla niin, ettei sosiaalihuollon menetelmien osalta ole vastaavankaltaista kansallista, YO-HVA-yhteistyötä olemassa - ei ainakaan minulla tiedossa. Sinänsä Liisa Jokinen hyvin sanoi, että tässä terapiatakuu - mielessä monet terveydenhuollon menetelmät voivat sopia hyvin sosiaalihuoltoonkin. Ja tästä on kai kaikilla HV-alueilla kokemuksiakin kertynyt.

Hallitus julkaisi eilen ilouutisen, että kouluterveydenhuollon uudella tarkastusohjelmalla tavoitellaan 30 miljoonan euron säästöjä. Eipä paljon ennaltaehkäistä eikä toteuteta Terapiatakuuta

KLT ja ALI kommenttiin vielä: ei, näitä ei ole tutkittu. Nämä perustuvat tutkitulle teoriapohjalle, mutta luodun menetelmän vaikuttavuusnäyttö on eri asia kuin laajemman teoriataustan näyttö. Tällä argumentilla jos KLT ja ALI on "tutkittuja menetelmiä", on myös jokainen vaikkapa psykologin itse räätälöimä kokonaisuus yhtä tutkittu ja vaikuttava jos se sisältää tutut tutkitut osaset teoriataustasta: psykoedukaatio, yhteyden rakentaminen, kognitiivinen muotoilu ja altistaminen ym.

Jos terapiatakuu tulee opiskeluhuollon toteutettavaksi, pitäisi jokaikisellä työntekijällä olla terapiatakuun mukainen koulutus, koska työt on jaettu niin, että jokaisella työntekijällä on omat vastuukoulunsa. Opiskeluhuollon toimintaympäristössä ei ole toimivaa, että oppilaita lähetettäisiin toisille kouluille (tai työntekijät kiertäisivät muilla kuin omilla kouluillaan), kun omissakin kouluissa on jo riittävästi tekemistä. Pitäisi pystyä irrottamaan työntekijät, jotka tekevät osan työajastaan terapiatakuuta, ja tämä edellyttäisi lisävakansseja.

Viittaan alempaan viestiin: "Suurimpana huolena tämän terapiatakuun toteuttamisessa mielestäni on, miten jo ylityöllistetyt oppilashuollon työntekijät voisivat vastata toteuttamisesta ilman lisäresursseja. Esim. sos.tt.-kuraattoreille nyt uutena tulevat palvelutarpeen arviointi ja Shl:n mukaisen palvelupäätöksen teko." Nykyiset kuraattorit ovat pitkälti sosionomi (AMK) taustaisia ja alallla on kyllästytty siihen, että nostetaan erikseen sos.tt. koulutuksen omaavia kuraattoreita esille. Tämä palvelutarpeen arviointi koskiski kaikkia kuraattoreita, oli sitten sos.tt. tai sosionomi (AMK). Koulutuksella ei tässä ole väliä, sillä molemmat tekevät samaa työtä samalla palkalla.

@psykologi: IPC:stä ei ole vielä juurikaan tutkimusnäyttöä, eikä se ole mukana Käypä hoito-suosituksissa, Palkon susosituksissa tai missään kansainvälisissä suosituksissa masennuksen osalta. Myöskään muut menetelmät, jotka on johdettu joistain tutkitusta näyttöön perustuvasta psykoterapiasta, eivät automaattisesti ole näyttöön perustuvia, vain koska niissä on taustalla sama viitekehys.

Miltä näyttää? Niin "höpöhöpö hommilta"

Kyllä ei ole hallitukselta muuta kuin kasvojen kohotuksen yritys lasten ja nuorten mielenterveysteemalla ratsastamalla tämä koko terapiatakuu. Laki- ja sanahelinää kaikki tyyni ymmärtämättä ruohonjuuritasolla työn käytännön toteuttamisesta ja vallitsevista resurssipuutteista puhumattakaan. Missä määrin kartoitettiin käytännön mahdollisuuksia perustyöntekijöiltä ja heidän esihenkilöiltä. Koulutuksia ei ole käyty 1.5. mennessä, eikä varmaan vielä parin vuoden päästäkään.

IPC-koulutusten sisältöjä ja painotuksia on syytä päivittää ja korostaa menetelmää puolistrukturoituna, jossa työntekijällä on paljonkin pelivaraa toteuttaa jakso siten, että se parhaiten asiakasta auttaa, kuitenkin tiettyihin peruselementteihin nojaten jotka tekevät jaksosta IPC-jakson. Pirhan alueella tämä työ on jo käynnissä.

"Ihmettelen koulupsykologien huolta: tämän lasten- ja nuorten terapiatakuun perusteluissa nimenomaan lukee, että sen tarkoitus ei ole korvata pitkäaikaisia psykoterapioita. Koulupsykologeille riittää varmasti vaativia asiakkaita. jos tämä terapiatakuu edes osittain toteutuisi, voisiko parh. tapauksessa olla niin, että koulupsykologien asiakasmäärä edes hieman vähenisi, aikaa olisi enemmän / asiakas? " No terapiatakuun menetelmien käyttöä seurataan, ja esh:n suunnalta on aiemmin kyllä viestitty, että muu kuin nämä strukturoidut interventiot ovat epäsystemaattista ja epätasalaatuista toimintaa. Eli tässä selkeästi arvotetaan interventioita yli muiden. On lisäksi vielä epäselvää, tuleeko terapiatakuu myös psykologien toteutettavaksi (ei pitäisi suuremman oppilasmitoituksen ja muiden laaja-alaisten työtehtävien takia). Jos psykologit kouluttautuvat myös näihin menetelmiin ja tekevät terapiatakuuta, se kuormittaa psykologityötä entisestään. Ja jos eivät, niin on aika outoa, että laajimman koulutuksen saaneet jäisivät ulos tästä. Vai määriteltäisiinkö, että psykologi on opiskeluhuollossa ylemmällä portaalla, ja sinne tullaan esim vain intervention kautta?

Oppilas onkin potilas, jolla on oire. Oire määritellään ja hoidetaan. Nopeasti ja tehokkaasti ja väitetysti näyttöön perustuvalla interventiolla. Terapiat etulinjaan hanke antoi ymmärtää, että tämän avulla vähenee massiivisesti kaikenlaiset vaivat. No, miltä näyttää?

Kognitiivis-behavioraaliset lyhytinterventiot (Suomessa KLT ja ALI) ovat ylivoimaisesti eniten tutkittuja ja parhaiten näyttöön perustuvia interventioita. Satoja tutkimuksia, meta-analyysejä ja ne ovat mukana kaikissa suosituksissa meillä ja muualla. Samoin IPT (ja sen lyhennelmä IPC) ovat hyvin tutkittuja ja mukana suosituksissa (masennuksen osalta). Yliopistollisten HV-alueiden yhteinen suositus tämän hyvin toteaa, ja heillähän on Suomessa oikeus linjata näistä menetelmistä (kuten Helena Vorma totesi). Tietysti nämä ovat ok muodostavat pohjan terapiatakuun menetelmille. Ongelma ei ole menetelmien valinta (se on meillä jo tehty) vaan se, että nämä eivät sovellu kaikille. Miten turvataan psykologien laajemman osaamisen käyttö? Ja lyhytpsykoterapian saatavuus oikeasti?

Eikä tule! "Esim. sos.tt.-kuraattoreille nyt uutena tulevat palvelutarpeen arviointi ja Shl:n mukaisen palvelupäätöksen teko".

@IPC-menetelmäohjaaja/sosiaalityöntekijä/koulukuraattori: tällöin menetelmää ei enää käytetä siten, kuin se on kehitetty, eli sen vaikuttavuudesta näin vahvasti sovellettuna ei ole sitäkään vähää näyttöä, mitä menetelmästä ns. manuualin mukaan toteutettuna on. Eli ei voi ajatella niin, että menetelmiä voi räätälöidä loputtomasti (toki aina manuaalin ja menetelmän sisällä jotain joustoa on, ei missään valmista käsikirjoitusta ole) ja silti ajatella toteuttavansa kyseistä menetelmää vaikuttavasti. Tällöin kyseessä on psykososiaalinen tuki, jossa hyödynnetään IPC:n mukaisia toimintaperiaatteita ja työkaluja, ei IPC.

IPC-koulutuksessa kylläkin korostettiin, että menetelmää käytettäessä ei saa poiketa käsikirjasta. Ohjeissa kehoitettiin kertomaan, että asiakas on masentunut ja hän on nyt toipilaan roolissa. Eli todellakin medikalisoivaa

Kuraattori on matalan kynnyksen palvelu. Kohtaa nuoria, kuuntelee, tukee ja ohjaa. Jos nuori tarvitsee vankempaa mielenterveysosaamista; ohjaa esim. psyykkarille tai opiskeluhuollon psykologille, joilla tähän koulutus ja asiantuntemus....

Ihmettelen koulupsykologien huolta: tämän lasten- ja nuorten terapiatakuun perusteluissa nimenomaan lukee, että sen tarkoitus ei ole korvata pitkäaikaisia psykoterapioita. Koulupsykologeille riittää varmasti vaativia asiakkaita. jos tämä terapiatakuu edes osittain toteutuisi, voisiko parh. tapauksessa olla niin, että koulupsykologien asiakasmäärä edes hieman vähenisi, aikaa olisi enemmän / asiakas? Joku psykologeista kommentoi yliopistokoulutusta. Oppilashuoltoryhmässä yliopistokoulutettuja ovat: opettajat, erityisopettajat, koululääkäri, sosiaalityöntekijän koulutuksen saanut (YTM;VTM) koulukuraattori, psykologi. Suurimpana huolena tämän terapiatakuun toteuttamisessa mielestäni on, miten jo ylityöllistetyt oppilashuollon työntekijät voisivat vastata toteuttamisesta ilman lisäresursseja. Esim. sos.tt.-kuraattoreille nyt uutena tulevat palvelutarpeen arviointi ja Shl:n mukaisen palvelupäätöksen teko.

Terapiat Etulinjaan suositus sanotaan kohdentuvan terveydenhuoltoon. Mutta terapiatakuu koskee myös sosiaalihuoltoa. Onko nyt niin, että sosiaalihuoltoa ei ohjaa kukaan ja TE ohjaa terveydenhuoltoa? Ja terveydenhuollossa takuu ratkaistaan Terapiat Etulinjaan suosituksen mukaisesti?

Eihän TE ole mitään uutta terapiaa luonut? Eikös monet niistä perustu kognitiiviselle tai interpersoonalliselle pohjalle, jotka ovat laajasti tutkittuja?

IPC:n osalta ei ole tarpeen hirttäytyä masennuspuheeseen, siis sen vuoksi leimata menetelmä soveltuvaksi vain pienelle joukolle asiakkaita. Jakson voi toteuttaa käyttämällä retoriikkaa, jossa masennuksella on tuskin nimellinen rooli - tai jopa koko sanaa ei ole pakko mainita, mikäli se ei asiakkaan tilanteessa on tarkoituksenmukaista.

Koko ajan puhutaan henkilökunnan koulutuksesta. Koulutus ei ole ratkaisu, jos ei ole tarjolla tarvittavia lisäresursseja kentällä menetelmien toteuttamiseen. Ammattilaiset ovat jo ennestään kuormittuneita, eikä lisääntyvä työtaakka, kuten terapiatakuun mukaiset interventiot, ole toteutettavissa ilman riittäviä resursseja. Jos lisäresursseja ei ole tulossa merkittävästi tai oppilasmääriä oppilashuollossa selkeästi pienennetä tämä voi pahimmillaan, vain lisätä turhautumista ja heikentää työn laatua, koska ammattilaiset eivät pysty vastaamaan terapiatakuun tuomiin vaadittuihin tehtäviin aikarajoitteiden ja resurssipuutteiden vuoksi.

Todella suuri merkitys annetaan kevyille interventioille ja puhe niistä terapioina hämmentää asiakkaita yhtä lailla kuin ammattilaisia. Se miksi nämä interventiot valtavasta kouluttamisesta huolimatta eivät ota tulta alleen ja jalkaudu käyttöön johtuu myös jostain, ja sitä pitäisi tarkastella. Niitä käytetään ne pakolliset koulutusasiakkaat ja sitten meillä on koulutettua väkeä vaikka kuinka, mutta kukaan ei käytä varsinaista menetelmää, koska se on niin huono. Tai oma perusammatin osaaminen on parempaa ja asiakaslähtöisempää. Johto ja päättäjät ovat innoissaan kun on niin hyvin lobattu juttu, mutta ne, jotka oikeasti tekevät, eivät ole.

Kuraattoreilla isot oppilasmäärät jo nyt. Tapaamisen pystyy tarjoamaan oppilaalle noin kerran kuukaudessa. Miten tähän komboon lisätään määrämuotoiset interventiot, joissa säännölliset tapaamiset? Saako "normaaleilla käynneillä" käyvä lapsi tämän jälkeen ajan kahden kuukauden välein. Siinä kyllä ennaltaehkäisevä työ juuri kärsii. Resurssipula ei ole viivästymisen syy? Todellisuus ei taas kohtaa tämän hyvä ajatuksen kanssa. Oppilas- ja opiskeluhuollossa vielä tiukemmat aikarajat. Nyt jo haastavaa saada lapsia avun ja tuen piiriin koulun ulkopuolelle, niin pelkona, että tässä aletaan pallottelemaan, että kuka ottaa kopin, kun kenelläkään ei resurssit riitä. Eli painetta kohdistetaan opiskeluhuoltoon entistä enemmän. Jos mielenterveyden häiriöitä ei hoideta koulussa niin mitä tämä sitten on? Todella tarkkaan täytyy työnjako ja vastuut miettiä hyvinvointialueilla.

Mikä on psykologin rooli suhteessa terapiatakuuseen? Tutkintoon on upotettu jo lähtökohtaisesti interventio-opetus ja interventioiden harjoittelu kliinisessä työssä.

"Kannattaa huomata, että terapiatakuulaki ei sano, että mitään muuta ei saa enää tehdä. Päinvastoin soveltamisopaskin ohjaa siihen, että pitää arvioida onko joku muu hoito tai palvelu ensisijainen. Jos ei ole tarvetta lyhytinterventiolle tai ei sovellu siihen, ei terapiatakuulakia sovelleta. Se koskee vain tilanteita, joissa sen piirissä oleva interventio on todettu tarpeelliseksi. Esim. psykologin muuta työtä ei tämä laki ole kieltämässä." Eli käytännössä tarkoittaa, että kouluilla jatketaan niin kuin ennenkin, mutta se jää huomiotta, että interventioita tehdään esim. psykologin toimesta. Tässä on kaksi päällekkäistä "takuuta" (terapiatakuu ja opiskeluhuoltolain mukainen takuu). Se tekee tämän sekavaksi.

Koen osin ristiriitaisena kaksi edellistä puheenvuoroa. Liisa Jokinen toi mielestäni hienosti esiin säädöksistä vaateen, että terapiatakuun mukaisilla menetelmillä tulee olla vaikuttavuusnäyttöä. Toisessa esityksessä suositeltiin tutustumaan Terapiat etulinjaan -hankkeen tekemään suositukseen takuun toteuttamiseksi. Sieltä löytyvät kyseisen hankkeen luomat KLT ja ALI interventiot, joita ei ole tutkittu eli näistä ei ole vaikuttavuusnäyttöä olemassa (eli nytkö tutkittua tietoa ja vaikuttavuusnäyttöä ei enää vaaditakaan?). Toivoisin myös enemmän puhetta lyhytpsykoterapian saatavuuden varmistamisesta.

Toimiiko terapiatakuu samoin kuin hoitotakuu sen suhteen, eli jos ensimmäistä tarjottua aikaa ei oteta vastaan niin takuu raukeaa? Miksi ihmeessä THL haluaa vaikeuttaa toimintaa omine menetelmälistauksineen, kun kenttä on jo tarpeeksi sekava Palkoineen, keskittämisasetuksineen, käypä hoitoineen ja yta-sopimuksineen? Aivan järjetöntä.

Mikä velvoite on Terapiatakuun piiriin valittujen interventioiden saatavuudella hyvinvointialueella? Taustalla se, että joiltain osin menetelmäosaamista on vielä niukasti ja sitä ollaan systemaattisesti vahvistamassa.

Kovin on menetelmäpainotteista puhetta. Lisäksi psykologien ammattitaito sivuutetaan, vaikka ovat mielenterveysasioissa valtakunnan pätevimmät peruskoulutetut psyykkisen kehityksen ja terveyden asiantuntijat (plus psykologikunta tunnetusti täydennyskouluttaa itseään, joten useilla on vielä psykologian maisterin tutkinnon lisäksi monia muita sekä menetelmällisiä että terapeuttisia koulutuksia).

Suurin haaste toteutuksessa on riittävien resurssien puuttuminen. Käytännön toteutus vaatii valtavat määrät rahaa ja ammattilaisia. Suomessa on jo nyt pulaa mielenterveysalan ammattilaisista, joita terapiatakuun toteutuminen vaatii. Iso ongelma on myös palveluiden jakautuminen alueellisesti. Suurissa kaupungeissa voi olla helpompi saada menetelmähoitoja ja terapiaa, mutta pienemmillä paikkakunnilla tilanne voi olla toinen. Lyhytinterventiot (cool kids, IPTN ym.) on nostettu liian merkittäviksi terapiatakuussa, koska tiedetään jo käytännössäkin, että näihin suppeisiin ja liian strukturoituihin menetelmiin ei löydy usein edes soveltuvia asiakkaita. Jos terapiatakuun rajaukset määritellään liian kapeiksi, voi olla, että osa asiakkaista ei saa tarvitsemaansa hoitoa.

Aiemmassa 12-vuotiaan esimerkissä lapsi kertoi kouluterveydenhuollossa yksinäisyydestä ja kaveripulmista. Vastauksena tähän oli 28 vrk mittainen interventio masennukseen. Millä perusteella tämä on jo masennusta lähtökohtaisesti? Millä tavoin vaikuttaa mielialaan, ei kaikki mielialan vaihtelutkaan ole masennusta. Lasten kasvun ja kehityksen tavanomaiset kehitystehtävätkö nyt terapoidaan...ettei kävisi kuten nepsydiagnoosien yliedustuksellisuus, jos tässä ei oteta malttia ja tehdä riittävää kartoitusta. Olisiko tarkoituksen mukaista selvittää kaveripulman syytä ja kartoittaa mahdollisia kavereita, luoda luokkaan tunne/vuorovaikutus/kaveritaitoja ja pitää kaveritaitoryhmää...

Oivoi, paljon jää alueilla sosiaalihuollon osalta paikallisesti päätettäväksi. Nyt viimeistään mietittävä pitäisi kuraattoripalvelut kuitenkin siirtää kuntiin, jotta painopiste säilyy yhteisöllisessä työssä!!!.. tekisivät sitten yhteydenottoja tarvittaviin yksilö ja perhekohtaisiin palveluihin, jos tarvetta pitää arvioida!

"Aiemmassa 12-vuotiaan esimerkissä lapsi kertoi kouluterveydenhuollossa yksinäisyydestä ja kaveripulmista. Vastauksena tähän oli 28 vrk mittainen interventio masennukseen. Kuulostaa huolestuttavan medikalisoivalta - onko ajatus, että kaikki lapsen kasvuun ja arkeen liittyvät pulmat hoidetaan erilaisilla interventioilla? Tässä on ns. piikki auki muille ammattilaisille ohjata lapsi tai nuori eteenpäin, 'terapia-arvioon', eikä helpota yhtään esim. opiskeluhuollon resurssipulaa." Yksinäisyys ja kaveripulmat = yhteydenotto sosiaalisen ulottuvuuden asiantuntijaan eli kuraattoriin. Jatkossa interventio masennukseen?

Huolettaa, miten hyvinvointialueiden rahat riittävät menetelmien ylläpitoon (työnohjaus ja koulutukset). Nämä tulevat syömään leijonaosan koulutus- ja työnohjausbudjetista, ja ovat kuitenkin hyvin kapea-alainen osa perustasolla tehtävää työtä. Myös työntekijöiden aika ja jaksaminen ovat rajallisia, ja kun näihin koulutuksiin ja ohjauksiin osallistutaan, ei aikaa ja energiaa jää muulle.

Kannattaa huomata, että terapiatakuulaki ei sano, että mitään muuta ei saa enää tehdä. Päinvastoin soveltamisopaskin ohjaa siihen, että pitää arvioida onko joku muu hoito tai palvelu ensisijainen. Jos ei ole tarvetta lyhytinterventiolle tai ei sovellu siihen, ei terapiatakuulakia sovelleta. Se koskee vain tilanteita, joissa sen piirissä oleva interventio on todettu tarpeelliseksi. Esim. psykologin muuta työtä ei tämä laki ole kieltämässä.

Interventioiden lisäksi tulisi olla selkeitä rakenteita lyhytpsykoterapian järjestämiseen. Käsittääkseni ainoastaan Etelä-Suomessa lyhytpsykoterapiajärjestelmä on edes osittain toimiva, kun käytössä on palveluseteli/ostopalvelut.

"Onko hyvealueen tai YTA-alueen mahdollista sisällyttää Psykologin antama määrämittainen psykososiaalinen hoito tai interventio Terapiatakuu menetelmien valikkoon?" Tämä on erinomainen kommentti. Psykologit hyödyntävät näiden näyttöön perustuvien menetelmien elementtejä omilla käynneillään joustavasti ja asiakkaan tarpeeseen räätälöiden, eikä ole järkeä, että tämä työ ei ole näkyvää tai jopa arvostetaan alemmalle kuin toisen ammattiryhmän antama interventio.

Tässä jo todettiinkin, mutta komppaan aiempaa: THLn sivusto on kyllä tosi puolueellisesti koottu, ei kyllä ollenkaan perustu tieteeseen. Psykologien osaamisen lisäksi ohitetaan psykoterapiatutkimus aika laajasti.

Kun näihin lyhytinterventioihin lähdetään, niin mielestäni terapiatakuun yhteydessä tulisi korostaa asiakkaan ja (alaikäisen kohdalla) hänen perheensä sitoutumista interventioon. Oma kokemukseni on, että kun lapsen/nuoren kanssa lähtee käsittelemään esim. ahdistusta helpottavia omahoitokeinoja, eivät he usein niihin tartu. Kotiin annettavat tehtävät tai harjoitukset jäävät useimmiten tekemättä, vanhemmat eivät vastaa viesteihin.

Opiskeluhuollon psykologin mitoitus uusiksi! 780 oppilasta nykyisillä kasvavilla häiriöiden määrillä on liian paljon. Liitto aikoinaan ehdotti 500 / psykologi. Opiskelupaikkoja lisättiin, nyt valmistuu enemmän psykologeja, joten tuo voisi olla mahdollista saada psykologeja oppilaitoksiin.

THL:n sivustolle on valitettavasti koottu menetelmiä aika valikoivasti.. Samoin yliopistosairaloiden suositukseen. Eli mukaan on nostettu interventioita, jotka eivät ole Käypä hoito -suositusten tai Palkon susoituksen mukaisia, ja toisaalta jätetty pois useita näistä löytyviä menetelmiä. Kyllä tästä menetelmien valinnasta nyt tuntuu olevan tieteelliseen tietoon pohjaava päätöksenteko ja asiakkaiden tarpeet aika kaukana - valintaa pyritään ohjaamaan selkeästi poliittisilla ja taloudellisilla intresseillä, joissa myös henkilöiden/organisaatioiden omat sidonnaisuudet ovat vahvana vaikuttimena.

Eikös psykologien koulutusohjelmat poikkea toisistaan ja osassa ei juuri interventio-opetusta ole edustettuna? Myös opiskelijoilla saattaa olla eri painopisteet opinnoissa. Silti nimike on sama kaikilla. Ehkä tässä on ongelma?

Yhden IPC-intervention toteuttaminen vie suunnilleen saman verran aikaa kuin yhden luokan määräaikaistarkastusten toteuttaminen. On siis syytä varata riittävästi resurssia kaiken lakisääteisen työn toteuttamiseen

"Onko hyvealueen tai YTA-alueen mahdollista sisällyttää Psykologin antama määrämittainen psykososiaalinen hoito tai interventio Terapiatakuu menetelmien valikkoon?" Tähän toivoisin vastausta minäkin, ja ylipäätään kannanottoa psykologin tarjoamien hoitojaksojen suhteutumisesta strukturoituja hoitomalleja suosivalla kentällä jatkossa

Olen luullut, että yliopistossa koulutus on tieteellistä ja tarkkaan mietittyä. Eikö psykologin yliopistotasoinen koulutus perustukaan uusimpaan tutkimustietoon ja olekaan tutkittua, tieteellistä, vaikuttavaa? Luottaisin kuitenkin itse yliopistokoulutukseen kuin hyvin lyhyeen menetelmäkoulutukseen. Missä järki päättäjillä? Tiedolla johtamista?

Aiemmassa 12-vuotiaan esimerkissä lapsi kertoi kouluterveydenhuollossa yksinäisyydestä ja kaveripulmista. Vastauksena tähän oli 28 vrk mittainen interventio masennukseen. Kuulostaa huolestuttavan medikalisoivalta - onko ajatus, että kaikki lapsen kasvuun ja arkeen liittyvät pulmat hoidetaan erilaisilla interventioilla? Tässä on ns. piikki auki muille ammattilaisille ohjata lapsi tai nuori eteenpäin, 'terapia-arvioon', eikä helpota yhtään esim. opiskeluhuollon resurssipulaa.

IPC soveltuu erinomaisesti opiskelijahuollossa toteutettavaksi. Suurimpana esteenä menetelmän laajalle käytölle ovat kokemukseni mukaan työntekijöiden tietämättömyys tai virheelliset käsitykset menetelmän mahdollisuuksista - sekä osaamisen, motivaation ja uskalluksen puute. Nämä ongelmat eivät itsestään korjaannu, vaan tilanteen muutos edellyttää tuntuvaa panostusta hyvinvointialueilta.

Meillä koulutettiin tosi paljon IPC, CK ja KLT - menetelmiä. Kokemukset ovat selviä. Cool Kids on vaikea saada jäämään käyttöön, liian raskas. IPC myös yllättävän vaikea, jostakin syystä ei oiken juurru. KLT otetaan paljon paremmin käyttöön, sitä hoitajat haluavat käyttää. Meillä tämä näkyy tilastoissa selvästi: CK ei juurru, IPC jää aika pieneksi, 90% hoidoista on KLT pohjalta. Näin tämä on kuulemamme mukaan mennyt muuallakin. Yritämme pitää KLT ja IPC kiinni jatkossa. CK muuttuminen potilaskohtaisesti maksulliseksi huolestuttaa johtoa muutenkin.

Ilman resurssien lisäämistä terveydenhoitajan ei ole opiskeluterveydenhuollossa mahdollista toteuttaa sekä kaikkia lakisääteisiä terveystarkastuksia, että terapiatakuuseen liittyviä interventiota. Kuka ottaa vastuun siitä, kun joudutaan priorisoimaan jompaa kumpaa ja lakisääteisiä tehtäviä jää tekemättä?

Terapiatakuun mukaiset interventiot vaativat huomattavia resursseja, joita kouluterveydenhuollossa ei tällä hetkelläkään ole riittävästi. Vaikka tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuutta, herää kysymys, onko realistista odottaa, että jo valmiiksi kuormitettu henkilöstö pystyy toteuttamaan uusia tehtäviä ilman merkittäviä lisäresursseja ja rakenteellisia muutoksia. Ilman riittäviä ajallisia resursseja interventioiden toteutus jää väistämättä pinnalliseksi, mikä voi vaarantaa sekä palvelun laadun, että sen vaikuttavuuden. Mielenterveysinterventiot eivät ole mekaanisia toimenpiteitä, vaan ne vaativat asiantuntevaa ohjausta, aikaa oppilaan tilanteen syvälliseen ymmärtämiseen ja mahdollisuuden seurantaan. Jos nämä toteutetaan kiireen keskellä muun työn ohella, vaarana on, että ne jäävät lähinnä muodollisiksi suorituksiksi ilman todellista hyötyä oppilaalle. On myös kyseenalaista, voidaanko puhua laadukkaasta mielenterveystyöstä, jos interventiot toteutetaan ilman riittäviä rakenteellisia muutoksia työnkuvaan samoin, ettei lisähenkilöitä palkata. Tarvitaan enemmän kuin pelkkiä hyviä aikomuksia, tarvitaan konkreettisia resursseja ja realistinen suunnitelma niiden käyttöön, jossa huomioidaan henkilökunnan jaksaminen sekä selkeästi ohjeistus mitä jätetään tekemättä.

Koskeeko tämä myös Päihde- ja riippuvuustyön erityisiä palveluita nuorten osalta?

Miten STM aikoo seurata ja mitata terapiatakuun vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä?

Olisiko kuitenkin Ohjattu omahoito se mikä olisi ennaltaehkäisevää ja näin ollen opiskeluhuoltoon ensisijaisesti toteutettavia. Perusterveydenhuoltoon se hoito ja terapia vastuu. Kiitos.

Kyllähän psykologit ovat terveydenhuollon ammattilaisia. Eiköhän he tässäkin esityksessä kuulu sisälle ihan kaikkia ammattinimikkeitä esityksessä välttämättä tarkoituksen mukaisesti ainakaan sivuuteta. Kuraattori ja terveydenhoitaja painotteista puhetta toki paljon. Huolettaa miten mitoitukset ja aikarajat jo entisestään luo paineita, tämä tuo lisä kuormitusta. Kuinka takaatte, että vahvistusta saadaan samassa suhteessa kun uusi muotoinen tehtävä tulee käyttöön.

Näitä taulukon menetelmiä - ja lukuisia muita näyttöön perustuvia interventioita - on koulutettu jo vuosia ennen tätä hankerahoitusta, eli siinä olevat numerot eivät kuvaa kokonaistilannetta koulutettujen määrässä.

Kuulostaa, että tässä on taustalla varsin mekanistinen ja medikalisoitu ihmiskäsitys. Liian kapean ihmiskäsityksen pohjalta tehdyt ratkaisut eivät kanna. Tässä laitetaan rahaa kankkulan kaivoon, valitettavasti, mutta ymmärrän että jotain on pakko yrittää.

Meillä nyt käytössä olevat menetelmät: KLT, IPT, IPC antavat hyvin välineitä yksilölliseen räätälöintiin ja kohtaamiseen. Koemme kuitenkin tärkeänä, että käytettävät menetelmät perustuvat tutkittuun tietoon ja ovat jaettuja ammattilaisten kesken.

Miten varmistetaan, että vaikuttaviksi todettuja menetelmiä otetaan alueella käyttöön perustasolla muitakin kuin lievään masennukseen soveltuvia (IPC)? Tämä kun ei yksinään todellakaan vastaa asiakkaitten tarpeisiin ja kovin jää ohueksi Terapiatakuu, jos ei oteta muita menetelmiä valikoimaan.

Psykologeilla on hyvin laaja peruskoulutus (kaikista peruskoulutuksista laajin) nimen omaan mm. psyykkisen kehityksen sekä mielenterveyden tukemiseen. Tuntuu, että tämä asiantuntijuus sivuutetaan...

Onko hyvealueen tai YTA-alueen mahdollista sisällyttää Psykologin antama määrämittainen psykososiaalinen hoito tai interventio Terapiatakuu menetelmien valikkoon?

Meillä on ongelmana, että todella hyvin toimiva YTA-yhteistyö kolmen hyvinvointialueiden kesken (ja Terapiat etulinjaan tuella) on uhattuna hankerahoituksen loppuessa. Terapiatakuurahoja on toivottu tämän toiminnan jatkamiseen, mutta HVA johto ei ole kuulemma tästä kiinnostunut. Voisiko STM jotekin tässä tukea? Ilman apua tuskin saadaan rahaa.

No asiantunteva kuraattori ymmärtää, ettei sosiaalityössä arvioida oireita.. vaan ympäröiviä sosiaalisia suhteita .. ja siten ei tule pulmaa, ettei resurssi riittäisi näihin yksilö- ja oirekeskeisiin menetelmiin ;) aina löytyy se oppilaitosympäristössä toimivampi ja vahvempaan näyttöön perustuva menetelmä :)

Tutkimusten mukaan tärkein vaikuttavuustekijä on asiakkaan/potilaan ja työntekijän/terapeutin välinen yhteistyösuhde. Miten voi olla, että tämä terapiatakuu tuntuu korostavan enemmän menetelmiä/tiettyjä terapiasuuntauksia kuin yhteistyösuhdetta, kohtaamista, kuulluksi tulemista?

Miksi erikoissairaanhoito vastaa lievien ennaltaehkäisyyn suuntaavien psykososiaalisten menetelmien kouluttamisesta? ESH:ssa on kokemusta vaikea-asteisten oireiden hoidosta, ei ennaltaehkäisevästä työstä perustasolla. TE-hankkeen aikana tuli jo esiin, että ESH:ssa ei ole ymmärrystä siitä, mitä työ perustasolla on.

Kun mainitaan tutkimukset, toivon, ettei se käytännössä tarkoita sitä, että lääkäri määrää opiskeluhuollon psykologille tehtäväksi psykologin tutkimukset, kuten nyt. Se on suuri ongelma, koska me emme pysty nytkään vastaamaan tarpeeseen, jos mietitään eri häiriöiden esiintyvyyttä väestössä. Se on ongelma, koska lääkärin määräys on vanhemmille ja kouluille lupaus, että nyt ne tehdään jossain vaiheessa. Se on ongelma, koska lupaus ei aina toteudu, ja se aiheuttaa jopa aggressiota opiskeluhuollon henkilöstöä kohtaan. Opiskeluhuollon psykologit arvioivat itse tarpeen. Olisi helpompi saada psykologeja töihin, jos tuollaista painetta - jopa vaaraa - ei olisi. Olisi hyvä, että lääkärit kirjaisivat "suositellaan psykologin tutkimustarpeen arviointia", eikä määräilisi toisille töitä, joita ei monestakaan syystä aina voida toteuttaa.

Miten on mahdollista, että takuu koskee vain joitain tiettyjä menetelmiä? Eikö suunnitelma pitäisi tehdä asiakaslähtöisesti eikä menetelmä edellä? Esimerkiksi nuorten kohdalla manualisoidut menetelmät sopivat vain pienelle osalle asiakkaista. Interventiot ovatkin usein tämän takia asiakkaan tilanteeseen räätälöityjä (sisältäen kylläkin monenlaisia menetelmiä ja ammattilaisten osaamista).

Kun palveluseteli myönnetään, niin voiko siinä kohtaa todeta, että terapiatakuu on toteutunut? Emme voi vaikuttaa siihen, milloin asiakas saa ensimmäisen ajan ostopalveluntuottajalta.

Opiskeluhuoltoon kuuluvat tekkarit, kuraattorit, lääkärit ja PSYKOLOGIT. Miten psykologien ammattitaito tässä huomioidaan erityisasiantuntijoina? Miksi psykologien olemassa olevat menetelmät nyt ehkä jopa sivuutetaan? Tämä puhe voi hankaloittaa psykologipulassa tilannetta opiskeluhuolloissa entisestään....

Lyhytpsykoterapia = yksilö- tai perhepsykoterapiaa?

Pirkanmaalla ainakin (koulu)psykologit kuuluvat terveydenhuoltoon, terveydenhuoltoon liittyvät ohjeet/lauseet aamun esityksessä siis koskevat heitäkin.

Meillä ainakin yhteistyö Terapiat etulinjaan - mallin kanssa on toiminut hyvin ja juuri kuten Helena Vorma kuvaa. Tilanne on kyllä parantunut valtavasti kun vanhaan aikaan vertaa.

Mikä on se rakenne, joka ylläpitää menetelmiä pitkäaikaisesti? Suuri osa tästä työstä on tällä hetkellä hankerahoituksella.

Lähinnä tämä kuullostaa vaan sille, että nostetaan painetta ohjaukselle, esimerkiksi oppilashuollon palveluihin joita ei ole, eikä toukokuuhun mennessä niitä palveluita ilmesty. Kaunis ajatus ja nyky politiikan mukainen, mutta en nää että tällä saadaan mitään merkittävää muutosta aikaan nykyresursseilla. Eihän ketään saa palkatakkaan!

Olen hämmentynyt siitä, miten piskeluhuollon psykologin rooli ja ammattitaito vaikutetaan ohitettavan tässä. Mikähän tässä on ajatuksena?

Mitoituksia ei ole koko opiskeluhuollon kokonaisuudessa laskettu tämän kaltaisen lisätyöstä. Miten mitoitukset kuvitellaan riittävän?

Sen paremmin määräaikalait (ml terapiatakuu) kuin terveystarkastusasetuskaan eivät velvoita yksittäistä työntekijää tekemään liikaa töitä, vaan ne velvoittavat organisaatiota takaamaan riittävät resurssit. Työntekijä tekee parhaansa työaikansa puitteissa ja jos se ei riitä, se ei ole työntekijän vika.

Tukea tarvitaan jo lapsen varhaisvaiheessa paljon enemmän. Perhetyötä lisättävä alle kouluikäisten perheessä. Paljon olisi voitu/pitänyt jo hoitaa ennen kuin lapsi aloittaa koulunkäynnin. Vanhemmilla paljon mt-ja päihdeongelmia/ ero- ja huoltaja kiistoja ym., taloudellisia vaikeuksia - kaikki heijastuu perheeseen, lapsiin.

Miten lasten/nuorten tulisi löytää lyhytpsykoterapeutti noin lyhyellä aikavälillä, kun tälläkin hetkellä terapeuteista on pulaa? Psykoterapeutin etsimiseen voi helposti kulua useampikin kuukausi ja se vaatii aktiivista työtä.

Kyllä se kuraattori ohjaa terkalle tai psykologille eikä pta:han menetelmän arviota varten.. paitsi jos kyse menetelmästä jolla tuetaan vanhemmuustaitoja.

@terve: Missään tapauksessa työntekijöiden ei kannata repiä selkänahastaan sitä, että riittämättömillä resursseilla yritetään takuussa pysyä. Eli takuun paukkuminen on työnantajan vastuu, ei työntekijöiden. Jos asiakas ei saa tarvitsemaansa lakisääteistä palvelua, kannattaa häntä ohjata siinä, kuinka tehdään muistutus/kantelu.

Miten tämä terapia takuu kuullostaa jäävän opiskeluhuollon harteille ennaltaehkäiseviin palveluihin. Mikä on peruspalveluiden vastuu?

Miten STM aikoo seurata ja mitata terapiatakuun vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä?

Lyhytinterventioiden _ei ole_ mitenkään tieteellisesti todistettu olevan vaikuttavampia kuin esim. opiskeluhuollon psykologien ja kuraattorien tukijaksot! Tämä kaikille tiedoksi, eli tämä terapiatakuu ei perustu mihinkään tieteelliseen näyttöön. Veikkaan, että myöskään mitään tieteellisesti pätevää tutkimusta on tehty lyhytPSYKOterapian vaikuttavuudesta vrt. lyhytterapia (KLT, IPTN). Kuitenkin aivan eri asioista kyse (lyhytpsykoterapia vaatii pidemmän koulutuksen ja niiden pituus on myös pääosin pidempi).

Nyt vaikuttaa siltä, että terapiatakuurahat menevät lähes kaikilla hva:illa ihan muuhun kuin tarkoitettuun tehtävään. Tämäkö on ok?

Voisiko joku täällä kertoa, jos on saamassa tästä Terapiatakuu - rahasta jotakin lisää resursseja? Meille ei ainakaan tule mitään. Olisi kiva kuulla, jos edes jollekulle tulee lisää resursseja tästä 30m€ potista?

Monesti kasvatus- ja perheneuvolapalveluissa on palvelutarpeen arviointi toteutettu itse ja lähdetty sen perusteella toteuttamaan myös niitä menetelmiä, jotka nyt ovat tulossa tämän takuun piiriin. Onko tämänkaltainen palvelutarpeen arviointi mahdollista edelleen esim. psykologin toimesta? Työntekijät eivät tosin ole virassa, mutta ovat tähän saakka voineet tehdä päätöksen kasvatus- ja perheneuvonnan palvelusta. Voivatko tehdä päätöksen myös tästä uudesta SHL 25§ määrämuotoisesta psykososiaalisesta tuesta?

Resussit ei saa olla hoidon este mutta totuus on että nytkään ei kaikkia terveystarkastuksia (terveydenhhoitaja/ lääkäri ei ehditä tekemään) kun ei ole riittävästi resusseja. Jos terveydenhoitaja, lääkäri, kuraattori, psykologi sairaana joskus pidemmänkin aikaa, sijaista ei ole. Kaikilla kouluilla ei ole edes psykologia tai lääkäriä.

Näissä esimerkeissä huolettaa moninkertaiset ohjaukset ja arvioinnit. Uupunut vanhempi joutuu selittämään tilanteensa sekä terveydenhuollossa että sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnissa. Meneekö liikaa aikaa lainmukaisten velvoitteiden täyttämiseen, ennen kuin apua konkreettisesti saa?

Jos 16-vuotiaan tilanteessa kuraattori on sosiaalihuollon ammattihenkilö ja näkee tarpeen määrämuotoiselle interventiolle, johon hänellä on koulutus - eikö PTA ole ilmeisen tarpeeton (vrt. aiempi säätely) ja interventio voi toteutua opiskeluhuoltolain perusteella? Eihän takuun tarkoitus ole aiheuttaa korkeampaa kynnystä, jos opiskeluhuollon kuraattoripalveluun nyt pääsee kynnyksettömästi.

Harmillista, että lisätään byrokratiaa palveluihin, jossa pitäisi enemmän satsata lasten ja nuorten kohtaamiseen (kuraattoripalvelut). Ja lisätään lasten ja nuorten pompottelua opiskeluhuollon palveluiden ja lapsiperheiden palveluiden välillä. Tähän ei kyllä ois varaa!

"Viivästymisen syy ei voi olla resurssipula." Siinä tapauksessa työntekijät repivät lisää jo ennestään ohuesta selkänahastaan (työn muutos ei luonnollisestikaan näy palkassa) ja uupuvat, kun hyvinvointialue ei ole pystynyt järjestämään riittäviä resursseja. Työterveyspalvelutkin on säästöjen vuoksi laitettu minimiin, joten työntekijä ei asiaan apua saa.

Eli kuraattori jos toteaa lisätuen tarpeen, niin ohjaa psykososiaalisten menetelmien ohjaajalle eikä esim. psykologille, niin kuin tähän asti on toimittu?

Onko tämä lisärahoitus korvamerkittyä? Pitäisi olla.

Pitäisikö opiskeluhuoltopalveluissakin so ja te ammattihenkilöiden tehdä yhä enemmän arvoita yhdessä. MT on usein kompleksinen ilmiö ja lapsella voi olla sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon tarpeita oppilaitosympäristössäkin.Interventioita tarvitaan usein sekä helpottamaan oireita että muokkaamaan ympäröiviä sosiaalisia suhteita.

Meillä on linjattu, ettei lyhytpsykoterapiaa makseta kenellekään ja tästä pidetään kiinni. Perustelu siten, että laissa on TAI sana, eli jompaa kumpaa pitää tarjota. Lisäksi ei ole tietellistä näyttöä miksi "lyhytpsykoterapia" olisi parempaa kuin hyvin koulutettujen henkilöiden antama lyhytinterventio. Meillä on tarjolla sekä KLT että IPT ja muutakin; jos nämä eivät riitä, niin meillä on taitavia psykologeja jotka osaavat tehdä räätälöityä hoitoa. Jos ei riitä, niin lähtee ESH.

Mistä saadaan lisäresursseja?! Mitotuslaskelma terveydenhoitajalle laskettu sen mukaisesti, että nippanappa ehtii tehdä lakisääteiset terveystarkastukset. Nyt niistä kumpuaa terapiatakuuarviotarvetta varmasti puolella opiskelijoista ja lisäksi mielenterveyskäyntejä päivittäin. Vuorokaudessa on tunteja, mutta työpäivä on 8h ja olemme ylityöllistettynä jo nyt.

Kokemukseni mukaan kuraattorin ohjaus perusteellisen kartoituksen jälkeen ei yleensä riitä mielenterveyspalveluissa, ei vaikka Ipc-interventio olisi jo toteutettu. Kuraattorin ohjaukseen eikä arvioon luoteta edes itsetuhoisten nuorten kohdalla. Ohjaukset kääntyvät takaisin opiskeluhuoltoon. Olen kovin huolissani jos terapiatakuu tarkoittaa, että opiskeluhuolto sen toteuttaa jatkossa. Tämä tarkoittaa, että jatkossa on entistä vaikeampaa saa nuori mielenterveyspalveluihin ja terveydenhoidon ammattilaisten tukeen.

Esityksen alussa korostettiin elämäntilanteen tarkkaa, elämäntilanteen huomioivaa ja kartoittavaa, monialaisen arvioinnin tarvetta. Esimerkit ovat kuitenkin hyvin kapeita eikä niissä korosteta yhteistyötä tai lapsen/nuoren/perheen asiassa yhteisen pohdinnan tai esimerkiksi verkostoneuvottelujen tarvetta. Miksi näin?

"12-vuotiaan esimerkissä ohitetaan opiskeluhuoltolain mukainen ohjausvaade psykologi- tai kuraattoripalveluihin" - kyllä terveydenhoitaja voi ohjata suoraan lääkärille (ohjausvaade koskee myös ohjaaminen koulu-ja opiskeluterveydenhuoltoon)

Alle 18-vuotiaan tilanteessa kuraattoripalvelussa, missä on yhteistyö huoltajien kanssa???

Oppilas- ja opiskeluhuolto ei voi olla vain hoidollinen yksikkö. Lakisääteiset tehtävät kaikilla jo ennestään. Saammeko ammattiryhmiin lisäresussia, terveystarkastuksissa tekemätöntä työtä, kuraattoreilla asiakkaita jo nyt paljon, ja huolta yhteisöllisen työn vahvistamisesta. Mistä löydetään psykologeja? Kouluterveyskö ei voi ohjata tiiminsä sisällä kuraattorille (sosiaalihuolto?)

Tosiaanko 4-v lapsen vanhempien "terapia" kuuluu myös terapiatakuuseen?

Lyhytpsykoterapiaan ohjautumisesta. Jos etsiminen on nuoren vastuulla. Onko hv-alueella vastuuta, että lyhytpsykoterapiaa totetuttavat ammattilainen on löydyttävä ja hoidon täytyy alkaa. Kuka tätä valvoo?

Eli hyvinvointialue myöntää ja maksaa tulevaisuudessa varhaislyhytpsykoterapian?

12-vuotiaan esimerkissä ohitetaan opiskeluhuoltolain mukainen ohjausvaade psykologi- tai kuraattoripalveluihin.

Jos sosiaalihuollon vaikuttavuus lähtee yhteisöistä niin tulisiko ainakin oppilaitoksiin kiinnittyvissä kuraattoripalveluissa keskittyä niihin määrämuotoisiin ja näyttöön perustuviin kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjaaviin menetelmiin, joilla voidaan edistää kaikkien opiskelijoiden mielenterveyttä, sekä tehostaa/kohdentaa tukea tarpeen perusteella? Toivottavasti sosiaalihuollossakin mietitään porrasteisuutta! Ja mikä menetelmä on missäkin ympäristössä vaikuttavaksi todettu.

Kuinka opiskeluhuollossa ohjausta tehdään, toivottavasti moniammatillisesti ja jokaiselle ammattilaiselle tulee koulutuksia. Muutoin voi tiimissä joutua joku tehtailemaan pelkästään takuuta. Oppilas- ja opiskeluhuolto määrittelee yhteisöllisen työn ensisijaiseksi. Miten huolehditaan, että yhteisötason tuki säilyy ennaltaehkäisevässä palveluissa, koska tämä työmuoto ehkäisee terapiatakuu tarpeita.

Voidaanko alueella tehdä ratkaisu, että terapiatakuuta toteutetaan eniten koulukuraattorien avulla, ei psykologeilla tai terveydenhoitajilla , vedoten psykologivajeeseen ja terveydenhoitajien tarkastuksiin menevään aikaan. Vaikka tilanne olisi se, että kuraattoreilla on oppilasmäärät yli lakisääteisten rajojen?

Eli vielä rautalangasta; psykologin hoito ei mene terapiatakuuseen, vain ja ainoastaan määrämittaiset interventiot (eli terapiat etulinjaan tuomat interventiot)? Psykologin ammatin tuoma osaaminen on kuitenkin paljon vahvempaa, niin on jotenkin erikoista, että nämä interventiot ovat niin suuressa roolissa tässä.

Voiko hoidon arvioinnissa edelleen ohjata myös Kelan kuntoutuspsykoterapiaan? Kaikille lyhyet interventiot eivät ole riittäviä ja olisi hyvä ohjata suoraan sopivaan hoitomuotoon.

Mites masennusoireinen lapsi/nuori opiskeluhuollossa, mitä interventiota voisi tarjota, kun IPC ei opiskeluhuollossa toteutettavaksi sovi? Määrämittaisten interventioiden valikoima on suppea. Eli vaikka ongelma olisikin suht rajattu, niin sopivia TE-mukaisia interventioita ei ole.

Sosiaalihuollossa arvio tehdään siis VAIN palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä?

Miten takuu arjessa voi toteutua, kun psykologeista opiskeluhuollossa kansallisesti huutava pula. Miten mitoitukset ja suositukset riittävät edes nykykuormituksessa opiskeluhuollossa terveydenhoitajien tai kuraattoreiden osalta.

Meillä ainakin yritetään tehdä integroituja so-te palveluita. Eli tehdä terveyden- ja sosiaalihuollon hoidon- ja palvelutarpeen arvio samalla kertaa (kun tarvis). Selkeyttää ja tehostaa. Olemme pilotoimassa interventionavigaattoria tähän - lupaavalta vaikuttaa.

Kuraattorin vo:lle tulee nuoria mielenterveysoireiden vuoksi. Tuleeko hänen ohjata nuori suoraan terveydenhuollon ammattilaiselle vai voiko kuraattori käyttää interventionavigaattoria tuen tarpeen arviossa?

Varhaislyhytpsykoterapiaan (20 kertaa) on ainakin tähän asti päässyt yhteistyössä HUSin nuorisopsykan kanssa, eli arvioidaan opiskeluhuollossa (th/psyk/kur ja lääkäriä konsultoiden), lähetetään hakemus HUSiin, hoitovastuu jää perusterveydenhuoltoon

"Sosiaalihuollossa ei voida arvioida terveydenhuollon tarvetta", entä jos on terveydenhuollon ammattihenkilö, joka työskentelee sosiaalipuolella, esim. psykologi sosiaalipalveluissa?

Eli jos koululääkäri/terveydenhoitaja/psykologi arvioi, että nuori hyötyisi vaikkapa IPC:stä, johon koulukuraattorilla on koulutus, niin takuu ei ala siitä, koska terveydenhuollossa ei voida tehdä sosiaalihuollon palveluiden tarpeen arviota, vaan takuuaika alkaa vasta siitäkun kuraattori itse arvioi saman asian.. Ja sitten päinvastoin. Ei kuulosta kovin järkevältä.

Opiskeluterveydenhoitaja toteaa, että nuori tarvitsee jotain tulkea, mutta ei osaa arvioida menetelmää, koska ei ole saanut lisäkoulutusta. Voin vain ohjata nuoren kuraattorin/psykologin arvioon: tästä ei varmaan voi vielä lähteä laskemaan 28 päivän takuuta, sillä ammattilainen (th) ei ole arvioinut tarkkaan, mikä on aito tarve, koska ei ole osaamista.

Kun ammattilainen arvioi, että lapsi/nuori hyötyisi terapiatakuun mukaisesta määrämittaisesta interventiosta ja hän merkitsee asiakas- ja/tai potilastietojärjestelmään merkinnän "kyllä terapiatakuu" ja ohjaa lapsen/nuoren interventiota toteuttavan ammattilaisen luo. Miten toimitaan, jos intervention aloittava ammattilainen toteaakin intervention arviointikäynnillä ettei interventio sovellu lapsen/nuoren tilanteeseen? Miten kirjataan/tilastoidaan tällainen tilanne?

Erittäin toivottavaa on lisäyhteistyö, ettei tilata ja päätetä ulkopuolelta kuka tukea tarjoaa. Kuraattorina paljon palautuu tai palautetaan asiakkaita meille vaikka asiakkuudessa kivet ja kannot käännetty. Yhteisarviointia, ei vain lähettämistä toiselle luukulle luukuttaen.

Ei ole loogista sanoa, että "sosiaalihuollossa voidaan käyttää samaa menetelmää kuin terveydenhuollossa, mutta sillä ei voida korvata terveydenhuollon palvelua". Kyse on ilmeisesti vain juridisesta sanahelinästä? Ei kai samaa menetelmää pidä antaa kahta kertaa vain siksi, että toisella kertaa sitä puhtaasti juridisista syistä kutsuttiin eri asiaksi kuin toisella.

Miten varmistetaan, että terapiatakuun toteuttamiseen tarkoitettu valtion rahoitus ei mene hyvinvointialueiden alijäämien kattamiseen, vaan ohjautuu todella lasten ja nuorten varhaisen tuen/hoidon järjestämiseen?

Pohdituttaa, milloin mielenterveyden ongelma on muuttunut mielenterveyden häiriöiksi? Lasten ja nuorten kanssa teemme perustasolla paljon mt-ongelmien hoitoa ilman, että varsinaista diagnostiikkaa mt-häiriöstä on tehty. Kun nyt puhumme mt-häiriöiden hoidosta määrämittaisten lyhytinterventioiden avulla, tarkoittaako tämä sitä, että häiriön suhteen tulisi tehdä myös diagnostiikkaa ja asetta mt-häiriöstä diagnoosi, johon hoidolla vastataan?

Sosiaalihuollon osalta kuinka sovelletaan kuukauden kuluessa 30 vrk vai työpäivää

Vapailla markkinoilla psykoterapeutteja ei ole saatavilla. Miten HVA voi ostaa palvelusetelillä palvelua jota ei ole saatavilla? Jos lähdetään kouluttamaan perusterveydenhuoltoon psykoterapeutteja, niin ensimmäiset voisi valmistua vasta vuosien päästä.

Kuinka kauan tallenne on katsottavissa?

Millä rahoituksella hyvinvointialueiden tulisi järjestää avosairaanhoidossa lyhytpsykoterapiaa?

Miten varmistetaan, että YTA:lla otetaan sopivan laaja-alaisesti erilaisia menetelmiä käyttöön, eikä pelkästään jotakin tiettyä menetelmää? Mikä instassi tekee YTA:lla päätökset? Onko esh:lla oikeus määritellä, mitä menetelmiä YTA:lla otetaan käyttöön?

Jos oppilas on ollut jo aikansa kuraattorin asiakkuudessa ja ollut tapaamisia. Sitten jossain kohdin kuraattori toteaa oppilaan ja perheen kanssa, että määrämuotoisesta lyhytinterventiosta voisi olla hyötyä. Pitääkö tällöin myös noudattaa tätä 28vrk määräaikaa intervention aloitukseen, jos oppilas on jo asiakkuudessa oleva?

Mihin sijoittuvat koulu- ja opintopsykologit? Eivät useinkaan kuulu sosiaalihuoltoon (tuki) eivätkä terveydenhuoltoon (hoito). Esim. kouluissa psykologit ovat osana opiskeluhuoltoa.

Hienoa, että sain vastauksen aiempaan kysymykseeni sosiaalihuollon hoidollisesta tuesta. Näkisin, että kun "käytetään termiä hoito, vaikka kyse on ennaltaehkäisevästä tukevasta työstä sosiaalihuollossa", niin tällaisten väärien termien käyttäminen jopa lakitasolla lähtien tulee hämärtämään koko ammattialan ideologiaa sosiaalialana, joka ei ole hoidollista.

"Aina samanlaisena toistuva" särähti pahasti korvaan. Ihminen ei ole oire vaan kokonaisuus, tehokas hoito on räätälöity yksilölle sopivaksi.

Tulleko nämä diat samalla sivulle? Toivottavasti.

Miten on päädytty siihen, että määrämuotoisen intervention käyntimäärän alaraja on 6? Rajataanko tällä lyhyemmät interventiot ulos?

Minne kentällä sijoittuu lyhytterapia? Sote-ammattilaisen tarjoamana.

Seurataanko 1kk määräaikaa siis vireilletulopäivästä vai esimerkiksi palvelutarpeen arvioinnin valmistumisesta ts. tuen tarpeen toteamisesta?

Millä määritetään, onko lapsella/nuorella oikeus lyhytpsykoterapiaan? (Eli ei kevyempään interventioon)

Kuka voi tehdä tämän kirjallisen päätöksen sosiaalihuollon palveluissa, kun kyseessä kuraattoripalvelussa tehty päätös? Pitääkö olla virassa/sosiaalityöntekijätaustainen? Miten määritelty?

Miten sosiaalihuollossa voidaan tehdä päätös _hoidollisesta_ mielenterveyspalvelusta, joka ei lähtökohtaisesti ole sosiaalihuollon (sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden) osaamisaluetta vaan terveydenhuollon (mielenterveyshoitajien, psyksairaanhoitajien yms)? Ennaltaehkäisevä psykososiaalinen mielenterveyden _tukeminen_ ja esteiden poistaminen sen sijaan on sosiaalihuollon osaamisaluetta.

Eli hyvinvointialueen tulee sisällyttää takuuseen ja tarjota määräajan puitteissa sekä lyhytpsykoterapiaa että muita takuun piiriin kuuluvia lyhytinterventioita - asiakkaan tarpeen mukaan määrittyy kumpaa?

Millä taataan, että lapset ja nuoret todella pääsevät tarvittaessa _lyhytpsykoterapiaan_, joka mainitaan laissa? Nythän käytännössä hva:t tuntuvat kuittaavan tämän lyhytinterventioiden tarjoamisella (koska maksareita lyhytpsykoterapiaan vaikeammissa tapauksissa ei monellakaan hva:lla tehdä perustason palveluissa eikä ole omia työntekijöitä, jotka tarjoavat lyhytpsykoterapiaa)?

Tervetuloa linjoille! Aloitamme klo 9.00.

Tervetuloa! Webinaarin tallenne ja usein kysytyt kysymykset lainsäädännön soveltamisesta löytyvät jatkossa https://stm.fi/lasten-ja-nuorten-terapiatakuu