Millä perusteella järjestötapaamisiin valitut järjestöt on valittu? Mitkä toimialat / järjestöt ovat edustettuina?

Onko vähemmistöjärjestöjen kanssa järjestetty keskustelutilaisuus? Onko tulossa ja kenelle on kutsu osoitettu? Miksi STEA ei ole ottanut suoraan yhteyttä avustuksen saajille tästä selvityksestä? Monelle pienelle järjestölle tämä tieto meni hyvin myöhään.

Testattiinko selvityslomaketta jotenkni etukäteen? Nyt lomake on kehno ja itsellä ainakin on huoli, saadaanko sillä oikeasti merkittävää tietoa, kun ohjeet vastaamiseen olivat huonot eikä lomake ollut laadukas. Tiedän, että tarkoitus oli "ravistella" yhdityksiä, mutta silti selvityksen taustan pitäisi olla laadukas.

Hei, Ehtisikö vielä järjestää tänä syksynä vähemmistyöjärjestöjen kanssa keskustelutilaisuus?

Onko Mikalla tietoa ,milloin saadaan tietoa avustuksesta,jonka hakuaika ppäättyi Toukokuussa 2024

Avoimuuden nimissä voin meidän puolesta kertoa, että Monimuotoiset perheet -verkoston 10 perhejärjestöä tapasivat selvityshenkilöä. Järjestöissämme mukana mm. Sateenkaariperheet, Lapsettomien yhdistys Simpukka, Adoptioperheet, Lapsikuolemaperheet Käpy ja kahden kulttuuurin perheiden Familia ry.

Onko mielenterveysyhdistykset olleet keskusteluissa edustettuna?

Äskeisessä diassa vilahti jäsenmäärä/jäsenten hankinta. Tarkoitetaanko kuitenkin osallistujia sillä Stea rahallahan ei kateta toimintaa joka on rajattu vain jäsenille

Onko tarkoitus keskustella tulevaisuuden suunnista hyvinvoinyialueiden kanssa? Myönnämme avustuksia ja yhteensovitus olisi hyödyllistä.

Suuret etäisyydet Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa myös varmasti vaikuttaa avustusmäärään, ei pelkästään kansanterveydellinen tilanne

Ei ole täysin ongelmatonta rajata avustusten saantia sillä perusteella, että jokin toiminta katsotaan kuuluvan julkisen sektorin hoidettavaksi, kun julkinen sektori ei tosiasiallisesti tarjoa sellaista toimintaa tai palvelua.

Minkälaisia järjestöjä ovat nämä päällekkäisiksi katsotut? Onko näille järjestöille kerrottu jo, että heidän toimintaansa katsotaan päällekkäisiksi joidenkin toisten kanssa (ja minkä tahojen)?

Hyviä havaintoja yleisavustuksista. Näyttäytyy, että siinä järjestöt eivät ole samalla viivalla, kun osa on historiassa saanut yleisavustuksen ja osa hallinnoi puolestaan lukuisia Ak-avustuksia.

Onhan huomioitu, että vaikka jonkin toiminnan järjestäminen kuuluisi hyvinvointialueelle, toimintaa ei järjestetä joko lainkaan tai pienimuotoisesti päiväsaikaan.

Mielenterveyspoolilla oli Pyykkö kylässa 24.9.2024

Ja kiitos sinulle Emma Kohu, että kerroit. Olisi hyvä tietää ylipäänsä ketkä kaikki saivat mahdollisuuden tuoda omia aiheita esiin - ei tunnu kovin yhdenvertaiselta, että vain isommat, vakiintuneemmat järjestöt, joilla on resursseja ja uskalsivat vaatia aikaa itselleen pääsevät kuuluviin.

Millä painotuksilla nämä tulivat? Tuleeko raporttiin esim. X henkilöä nosti tämän esille?

Toimeksiannossa puhutaan ehdotuksesta muutosvaiheen tuesta järjestöille. Nyt avustusrakenne on siiloutunut eikä mahdollista toiminnan sopeuttamista optimaalisella tavalla vaan voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin ja tehottomiin ratkaisuihin etenkin jos järjestöllä on useita avustuskohteita, joiden välillä ei saa liikuttaa rahoja. Mitä toimenpiteitä selvityshenkilö antaa, tai STEA tekee järjestöbyrokratian keventämiseksi tässä historiallisessa muutoksessa?

Kiinnostaisi sidosryhmien ajatus siitä, miten he kokivat valtakunnallinen- alueellinen-paikallinen painotuksen haastavaksi?

Erittäin hyviä nostoja "ulkopuolisilta"

Huomionarvoista, että Pyykkö toteaa, että yleisavustukset ovat suurempia mikäli ne on myönnetty RAY:n aikana. Tämä vaikuttaa olevan hyvin eriarvoistava. Avustukset pitää kohdentaa toimintaan eikä olla mikään "myönnetään sama mikä aina ennenkin".

Kyllä myös pienemmät järjestöt ovat rohjenneet. Luustoliitto oli mukana tuki- ja liikuntaelinten potilasjärjestöjen "rintamassa" ja keskustelemassa Pyykön kanssa. Lähes kaikki tules-järjestöt ovat pieniä.

Miksi järjestöavustuksella saa jättää osan toimijoista ulkopuolelle? Avustetun toiminnan pitää olla kaikille avointa, mutta esim. soste saa jättää ulkopuolelle osan järjestöistä?

Jos järjestöiltä leikataan sillä perusteella, että palvelut kuuluisivat julksen sektorin toteutettaviksi, miten taataan se, että julkinen sektori tosiaan ottaa niistä vastuun?

Itsekin vuosia asiantuntijatyötä julkisella tehneenä: siellä ei välttämättä ole oikeasti mitään aavistusta mitä tehdään. Todella moni järjestö on oman alansa tärkeissä elimissä mukana

On muistettava myös se, että kaikki julkisen sektorin palvelut eivät ole esteettömiä ja saavutettavia, vaikka niiden tulisi olla.

Jokainen tekisi erilaisen listan, mutta vain yksi taho sellaisen, jossa Aivoterveys ja mielenterveys ovat samassa.

Vaikuttavuuteen päästään eri toimijoiden yhteisellä samansuuntaisella yhteisiin tavoitteisiin sitoutuneella kumppanuudella. Siksi järjestöjen vaikuttavuuden arvioinnin pitäisi kytkeytyä alueelliseen/ maakunnalliseen kontekstiin ( kunta - Hva-ym toimijat). Voisiko ajatella jatkossa että osa stea rahoitusta olisi alueellista ja linkittyisi Stm tavoitteena olevaan Hyvinvointialueidenkin ohjauksen uudistamiseen vaikuttavuusperusteiseksi. Stm tekee virkatyönä sote visio 2030 työtä. Nämä liittyy yhteen .

Lapsi- ja perhejärjestöjen päällekkäisyydestä olisi todella hyvä nähdä ihan faktaa. Näin kentällä itse toimivana en näe tätä, joten olisi todella tärkeää tietää, kenellä tällainen käsitys päällekkäisyydestä on ja mihin perustuen. Toivottavasti tästä siis saadaan ihan tarkkaa tietoa mahdollisimman pian. Mielellään päällekäisyyttä vähennetään yhteistyöllä ja työnjaolla, jos ja kun sellaista löydetään.

Minusta kokonaisuudessa tulee ottaa huomioon palveluohjauksien haasteet hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen välillä. Toimijat ei monesti tunne toisiaan, mutta vastuu on myös näillä toimijoilla tutustua ja tavata toisiaan. Esimerkiksi monet pienet yhdistykset eivät tiedä ja tunne hyvinvointialueen toimintaa, avustuksia yms. Lisäksi monilla yhdistyksillä ei ole palkattua työvoimaa, jolloin toiminta on aivan erilaista resurssien ja toiminnan kehittämisen osalta. Pienet yhdistykset tippuvat kelkasta.

Pointtini liittyen kuulemistilaisuuksiin on se, ettei kaikille ole välttämättä tullut mieleen, että saa edes tulla pyytää aikaa, vain ajattelivat, että kuulemistilaisuuksia järjestetään systemaattisesti huomioiden että eri aloja tulee kuulluksi. Hyvä jos pieniä järjestöjä on tullut kuulluksi, mutta olisi pitänyt olla systemaattisempi - esimerkiksi järjestämällä tilaisuuksia teeman mukaan ja kutsumalla siihen suoralla viestillä relevantit järjestöt.

Tules järjestöt tapasivat Pyykköä, kuten Ansa Holm kertoo. Suomen Nivelyhdistys oli mukana tapaamisessa,

Varmaan kaikki samojen toimialojen yhdistysten kuulemisista ovat yhdistykset "unohtaneet" jonkun saman toimialan avustussaajan pois. Kannattaisi varmaan katoa tämäkin ja miettiä, avoimuutta ja sen puutetta tässä.

Yhdistyminen on riski järjestötoiminnan omaehtoisuudelle ja meiltä meille -toiminnalle, joka on järjestötoiminnan ydintä, se mistä syntyy kokemus osallisuudesta. Järjestö on ennen kaikkea demokraattinen rakenne, se pitäisi olla vahvana mielessä.

Päällekkäisyyttä on syntynyt ainakin niin, että joku järjestö aloittaa uuden, menestyvän toiminnan, jonka jälkeen muutkin järjestöt hakevat samaan toimintaan avustusta. Kysymys päällekkäisyydestä kannattaakin heittää takaisin rahoittajille: miksi päällekkäistä toimintaa on alettu rahoittaa?

Onko oikein, että ministeriö edes ehdottaa, että järjestöt voisi yhdistyä? Ymmärrän, että Pyykkö voi ehdottaa, avustuskohteet voisi yhdistää yhdelle toimijalle. Mutta oikeutta ehdottaa järjestöjen yhdistymista ei nähdäkseni ole.

Järjestötoimijoiden maakunnallinen yhteistyö on myös tarpeellista - ei pelkästään valtakunnallinen. Keski-Suomessa meillä on hyvinvointialueella järjestöjen ja seurakuntien vaikuttamistoimielin sekä maakunnallinen järjestöjen yhteinen koordinaatio. Ovat hyvin tärkeitä.

Muu kuin julkinen yhteinen rahoitus väistämättä lisää sirpalemaisuutta ja satunnaisuutta eikä toiminta silloin perustuisi vaikuttavuudelle.

Ehkä hyvä todeta, että eihän rahoitus ole ollut varsinaisesti verorahoitteista toimintaa kuin muutaman vuoden, vaan aikanaan järjestöt perustivat RAY:n, joka sittemmin sosialisoitiin valtiolle ja nyt yksityistetetään. On tärkeä hahmottaa historia.

Todella tärkeä huomio, että järjestöt eivät tosiaan itse ole missään vaiheessa itse halunneet päästä verorahoilla toimimaan.

Kiitos Heikki!

Hyvä huomio, Heikki.

Ensi vuoden leikkauksista kommentoitu ja niiden osalta kysymys STEA:n edustajalle: oliko leikkausperiaatteet tehty ja valmisteltu ainoastaan poliittisesti vai STEA:n valmistelussa ja lopulta politiikan hyväksymänä? Prosessi kiinnostaa, koska tästä liikkuu ristiriitaista tietoa.

Nyt järjestöjen pelot verorahoitteisesta mallista toteutuvat pika-aikataulussa.

Nythän leikkaukset perustuvat tämän hallituksen päätöksiin. Erilainen hallitus todennäköisesti olisi päättänyt toisin, kuten todennäköisesti seuraavakin hallitus. Järjestöjen julkinen rahoitus on nyt siis yksi poliittisen päätöksenteon pelinappuloista. Leikkaukset eivät ole luonnonvoima tai pakko vaan poliittinen päätös.

Kannattaa perehtyä siihen tapaan jolla aikoinaan Lape muutosohjelmassa valtion avustukset toteutettiin ilman SI-so-te hallintorajoja ja järjestöt olivat mukana. Se sai paljon kiitosta.

Eli RAY:n tausta-asema mikä vain, niin eiköhän myös ole käynyt ilmi se, että rahapelituotoilla kattaminen ei ole ollut millään tavalla eettisesti kestävä tapa huolehtia järjestöjen toimintaedellytyksistä.

Kun puhutaan terveyden ja hyvinvoinnin tekemisestä yhdessä ja miten se jatkossa turvataan. Olisi muistettava, että järjestöistä tullaan irtisanomaan työntekijöitä näiden tulevien säästöjen myötä. Entä heidän hyvinvointinsa, jotka ovat olleet edistämästä kansanterveyttä Suomessa omalla työllään? He ovat osa tätä yhteiskuntaa myös sen jälkeen, kun työ järjestöissä on loppunut. Ei pidä ajatella vain järjestöjen toiminnan kohderyhmiä, vaan myös tekijöitä järjestöissä.

Järjestötoiminnassa yhteiskunnallisesti iso haaste on mm. Se, että samat ihmiset ovat monessa toiminnassa päällekkäin ja vaihtuvuus näin pientä, jolloin pienen ihmisten voimavarat menevät loppuun. Avoimella yhteistyöllä alueellisesti voidaan jakaa osaamista ja hyötyjä. Alueellisesti monet järjestöt ovat myös luopuneet / vähentäneet aluetyöntekijöitä, jolloin pääkallopaikalla ei tiedetä aidosti mitä kentällä tapahtuu

diat ei vaihdu

Kiitos

Miten yksityiskohtiin selvityksessä on tarkoitus mennä? Miten järjestöjen autonomisuus turvataan?

Toivottavasti muutos luo uutta, ei vain yhdistä "pieniä" isoihin. Aidosti uutta kohti.

Ottaako raportti kantaa siihen, mitä järjestöjä palkitaan siitä, jos se jo vastaa esitettyihin haasteisiin?

Huolena on, että valtionavustukset aletaan hahmottaa tilausmekanismina, joka jyrää järjestöjen autonomian. Valtionavustusten tärkeä funktio on myös mahdollistaa vahva, vapaa kansalaisyhteiskunta. Tiukka managerointi ja poliittinen ohjaus valjastaa järjestöt kulloisenkin paradigman toimeenpanoon sen sijaan, että järjestöt voisivat toteuttaa harkintansa mukaan sitä toimintaa, jonka katsovat tarpeelliseksi.

Avustusten on jatkossakin mahdollistettava myös vaikuttamistyö ja yhteiskunnallisen keskustelijan rooli.

Hyvä pointti Aijalta. Pitäisikö avustustoiminnassa pohtia, että panostettaisiin yleisavustuksiin ja luotettaisiin, että jos vaikka tietyn teeman järjestölle annetaan avustushakemuksen perusteella, niin avustus menee tarkoituksenmukaisella tavalla? Nyt 200 miljoonaa myönnetään ak-avustuksina, jotka voivat johtaa osaoptimointiin, siiloutuneisiin avustuskokonaisuuksiin ja epätarkoituksenmukaiseen toimintaan.

Sitä saadaan mitä mitataan. Eli kukaan ei ole kysynyt tätä tärkeää kysymystä, esim. suhteesta liikuntajärjestöihin. Esim. potilasjärjestöjen osalta voitaneen sanoa, että ne tarjoavat usein matalankynnyksen liikuntaa. Sellaista jonne voi mennä oman sairauden kanssa, tietäen, että se on huomioitu ja ei erotu porukasta.

Kommentti siitä, että kuulemistilaisuuksissa ei ole käyty keskustelua järjestöjen roolista on sikäli ristiriitainen, että kuulemisissa ei myöskään varsinaisesti kysytty asiasta / ollut mahdollisuutta keskustella siitä.

Mielestäni kohderyhmä olisi tärkeintä muistaa, kun mietitään järjestöjen toimintaa ja rahoitusleikkauksia. Organisaatiot edellä etenemällä ei välttämättä saada parhaita ratkaisuita.

Järjestöt itse voisi päättää oman toimintansa leikkauksista. Ei muiden järjestöjen. /Timolle

Kyllä, kyselyssä näkyi juuri tämä vanha sanonta, sitä saadaan, mitä mitataan.

Toivottavasti yksi postiivinen tulos: systemaattinen yhteistyö erityis-kohderyhmän tavoittamiseen, tekemälle asianomistajien kanssa eikä puhua heidän puolesta

Mielestäni mielenkiintoista se, että vain sote-järjestöihin kohdistetaan tällaista selvitystyötä ja tehostamisvaade tuntuu ulottuvan vain sote-järjestöihin.

Raportointi on kyllä myös asia, jolla toiminnan tolkullisuutta saadaan arvioitua. Byrokratiallakin on merkityksensä.

Samaa mieltä kuin X. Tilaisuudessa, jossa olin korostui se, että ei voida päättää MUIDEN järjestöjen leikkauksista,

SOTE-järjestöjen tekemä työ pitäisi huomioida yhtenä toimijana eli hyvinvointialueille pitäisi antaa mahdollisuus ostaa tietynlaisia palveluja järjestöiltä.

Vaikuttamis- ja verkostotyöstä: moni järjestö tekee tätä todella paljon ilman, että siihen on mitään erillistä avustusta. Tätä ei ehkä aina tunnisteta.

Näkisin, että kysely, jonka tarkoitus oli olla herättää järejstöjen tunteita, ajoi järjestöt ns. puolustuskannalle, joka varmasti näkyi myös keskustelutilaisuuksissa.

Sote-järjestöjen ytimessä tulee olla ihmiseltä ihmiselle tehtävä toiminta ja sen mahdollistaminen jatkossakin. Melko paljon voidaan varmasti kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon järjestöjen byrokratiaan ja hallintoon kohdentuu avustuseuroja. Ihmiset ensin <3

Kuulemistilaisuudessa, johon osallistuin, käytettiin yllättävän paljon aikaa esityksiin kuulemisen sijaan ja keskustelu oli vain koko läsnäolevan ryhmän kesken. Se ei ole paras mahdollinen tapa fasilitoida ratkaisukeskeistä keskustelua.

Samaa mieltä Kaisan kanssa.

STEA ei ole enää viime vuosina pyytänyt arvioimaan vaikutuksia tai vaikuttavuutta, vaan tuloksellisuutta.

Mielestäni kuulemistilaisuuden fasilitoinnissa oli parantamisen varaa. Jos olisi haluttu kuulla järjestöiltä ratkaisuja ja ratkaisukeskustelua, niin miksi sellaiseen ei ohjattu? Esim. mahdollistamalla keskustelu pienryhmissä, osallistamalla yleisöä keskusteluun, esittämällä kysymyksiä ja miksi ei vaikka ennakkovalmistautumisella. Tilaisuudessa, jossa itse olin, suosittiin lähtökohtaisesti yhtä puheenvuoroa / paikallaolija, joka varmasti ohjasi nostamaan esille oman isoimman huolen

Hyvä nosto Caritalta

Ratkaisukeskeiseen keskusteluun tarvitaan myös molempia osapuolia. Jos vastaukset kommentteihin eivät ole raskaisukeskeisiä, niin voidaanko sitä olettaa osallistujilta?

Samaa mieltä kuin hkssa ja Kaisa. Tilaisuuksissa selvityshenkilöllä ei myöskään ollut kovin "kuuleva" asenne, eikä aito vuorovaikutteinen keskustelu mahdollistunut.

Jennillä hyvä huomio!

Kuulemistilaisuuksien nimeksi olisi myös voinut vaihtaa monologitilaisuus tai infotilaisuus

Jos ratkaisuja halutaan, olisi tärkeää kuvata tarkemmin se nähty ongelma. Esimerkkinä nyt tämä lapsi- ja perhejärjestöjen päällekkäisyys. Jos siihen halutaan järjestöiltä ratkaisuja, täytyy ensin kertoa, missä se päällekkäisyys on, jotta se voidaan ratkoa.

Sitä varten kansalaisjärjestöt ovat, että he ajavat kansalaisten etuja.

Kiitokset tilasiuudesta.

Kiitos & Värikästä syksyä

Kuulemistilaisuuksissa asenne ei tosiaan ollut kovin kuuleva, vaan koin puheen toiseuttavaksi ja sisäpiiriä korostavaksi.

Käytännössä leikkaukset tarkoittaa sitä,että jotkut ihmiset jäävät vaille tukea, toiset saavat sitä. Järjestön kannalta on absurdi ajatus että voisimme ajatella, että meidän kohderyhmämme ei oikeasti tarvitse tukea vaan joku muu ryhmä.

Harmi että juuri näihin viimeisimpiin kommentteihin tilaisuuksien toteutustavasta ei ollut aikaa.

Emmaa kompaten: Olisi tärkeää avata konkreettisesti päällekkäisyyttä ja sitä miten se tulkitaan?

Kiitos

Kiitos!

Kiitos

Kiitos!

Kiitos!

Kiitos!

Kiitos ja hyvää loppu vuotta!

Kiitos selkeästä esittelystä!

Kiitos kun näitä kuulemis- ja infotilaisuuksia on ollut runsaasti!

Kiitos infosta ja hyvää viikonloppua kaikille

Järjestöjä kehoitetaan lisäämään omaa varainhankintaa. Nyt kuitenkin oman toiminnan tuotot mahdollisesti vähentävät avustusta. On erityisen tärkeää, että jatkossa omasta varainhankinnasta ei rangaista.

Miksi "ratkaisukeskeisiä" puheenvuoroja ei kuultu? Järjestöt osaavat kyllä leikata ja priorisoida. Mutta jos ja kun emme hyväksy näitä poliittisesti päätettyjä ja sinänsä satunnaisia (eri päätöksillä on sekä lisätty että vähennetty valtion menoja) leikkauksia, on epärealistista odottaa, että alamme niitä reippaasti kuulemistilaisuuksisssa ratkomaan.

Vaikuttavuutta on pienillä ännillä vaikea osoittaa. Jonkun on sanottva, että nämä mittarit ovat sellaisia, että ne todistvat toiminnan olevan vaikuttavaa ja mittarit perustuvat tutkimukseen. Nämä mittarit on oikeastaan rahoituksen antajan annettvat järjestöille.