Onko YM nyt osoittanut rahoitusta LUMO-ohjelmien tekemiseen kaikissa niissä maakunnissa, joissa Priodiversity-hanketta ei ole vai millä resursseilla niitä tehdään?

Kyllä, kyseisten alueiden ELY-keskukset ovat saaneet erillisrahoitusta YM:ltä

Osa ilmeisesti tekee JTF-rahalla?

Hei kuulijat Pohjois-Savon suunnalta! Järjestämme yhdessä Priodiversity LIFE- ja MoniTeKo-hankkeen kanssa keskustelutilaisuuden metsätalouden parissa työskenteleville Kuopiossa 7.4. Tilaisuuden aiheena on talousmetsien luonnonhoito, maakunnalliset LUMO-ohjelmat sekä alueen monimuotoisuuskeskittymät. Myös etäosallistuminen on mahdollista. Kutsua saa jakaa myös eteenpäin! Linkki ilmoittautumiseen: https://www.lyyti.fi/reg/kuopio-070425

Keski-Suomessa LUMOAVA-hanketta tehdään JTF-rahoituksella

Aukeaako Sakti:n tieto nyt kaikille?

Kuinka huolehditaan, etteivät monimuotoisuuskeskittymien liepeillä ja keskellä sijaitsevat metsät joudu ns. "harmaan suojelun" piiriin?

Nousevatko paikkatietoanalyysissä esiin ne joet valuma-alueineen, jotka on juuri vapautettu vaelluskaloille (eli on jo tehty suuri luontoinvestointi). Vaikka vaelluskalat eivät ihan vielä sinne nousisikaan.

Huomioidaanko hankkeessa näiden keskittymien luontomatkailun ja esim retkeilyn mahdollisuuksien lisäämistä? Tämä toisi sitä lumoa alueen asukkaiden suuntaan ja lisäisi alueellisen luontotyön mahdolisuuksia ja merkittävyyttä.

Laji- ja luontotyyppihavaintoja on sieltä, missä joku on niitä sattunut havaitsemaan ja ilmoittamaan. Onko LUMO-keskittymien määrittäminen kertaluontoinen toimenpide vai onko suunnitelmia tarkoitus myöhemmin tarkentaa ja muokata luontotiedon karttuessa?

Kiitos Jussi Jyväsjärvi erinomaisesta esityksestä! Monimuotoisuuskeskittymät kuulostavat erittäin hyviltä. Voisiko keskittymien hoitoa/rahoittamista hoitaa luontoarvokaupalla tai onko sitä pohdittu?

Kuinka paljon keskittymät sitovat LUMO-ohjelmien toteuttamista eli jos hyviä kohteita löytyy keskittymien ulkopuolelta ja maanomistajat ovat halukkaita ennallistamistoimiin, niin ei kai ole estettä tällaistenkin kohteiden hoitamiseen?

Kiitos selkeästä ja havainnollisesta esityksestä. Hyödyllinen ja konkreettinen hanke

Onko arvioitu tai miten arvioidaan luontotiedon kattavuutta eri elinympäristöissä? Jos havaitaan, että jostain elinympäristöstä on selvästi vajavaisesti tietoa parhaiden alueiden sijainnista, kerätäänkö tietoa lisää? Elinympäristötasoista tietoa on usein mahdollista koota kevyemmin, kun lajitieto voi joskus viedä harhaan havainnointiaktiivisuudesta johtuen.

Olisi mukava tietää esittäjien koulutustausta, eli kuinka paljon ekologista oikeasti ollaan perillä.

Saktin tietojen avoimuudesta: Osana erillistä ARVO-hanketta pyritään parantamaan teknisiä edellytyksiä saadaksemme mahdollisimman suuren osan järjestelmän tietosisällöstä tarjolle vuodesta 2027 alkaen, samalla kun järjestelmän tietosisältöä pyritään kehittämään paremmin mm. LUMO-tavoitteiden palvelevaksi. Lainsäädännölliset seikat kuitenkin vaikuttavat siihen, mitä on mahdollista asettaa tarjolle rajoituksitta. Näiden haasteiden taklaaminen on luonnollisesti oma lukunsa.

Miten huomioidaan se, että lajititeto keskittyy sinne, missä on lajitietoa kerättynä. Se taas riippuu paljon esimerkiksi kuntakaavoituksesta , oppilaitosten läheisyydestä, väkirikkaudesta jne. Miten kompensoidaan sitä, että lajitieto ei ole riittävää. Miten köyhtyvien alueiden edelleen köyhtyminen ehkäistään ja nostetaan tavanomaisen luoonnon merkitys myös uhanalaisille lajeille.

Priodiveristy LIFE -hankkeessa tehdään laji- ja luontotyyppien inventointeja ja näitä kohdennetaan sinne ja niihin lajiryhmiin, missä tieto on vajavaista. Toki, nämä eivät missään nimessä kaikkea tietopuutetta täytä.

Nyt esitellyt monimuotoisuuskeskittymät ovat alustavia ja tieto täydentyy monelta osin hankkeen ja LUMO-ohjelman edetessä - eli keskittymät tulevat päivittymään ja täsmentymään. LUMO-ohjelmia tullaan päivittämään myös LIFE-hankkeen jälkeen ja siinä yhteydessä tarkastellaan eittämättä myös monimuotoisuuskeskittymiä myös sen hetkisen tiedon valossa.

Tilaisuus jatkuu 10.35.

Tavallinen asukaskin voi edistää luonnon monimuotoisuutta esim. oman ostokäyttäytymisen ja kulutusvalintojen kautta. Mutta tämä vaatii "hoksautusta", että nämä valinnat siirtyisivät käytännön tekemiseen. Lisäksi kotipuutarhat, pihat, mökkipihat... pienessä mittakaavassa yksittäinen ihminen voi sitä kautta lisätä lumoa. Ohjeita siihen ja hoksautusta myös :)

MTK:n aiempaan kommenttiin: Ei kai puunosto voi perustua tiedon pimittämiseen, eli ikään kuin olisi hyvä, että monimuotoisuuskeskittymiä ei tiedetä, jotta puunostajat eivät ala kyseenalaistamaan puun ostamista kohteelta. Parhaimmillaan monimuotoisuuden huomioiminen metsätaloudessa toimisi markkinaehtoisesti - toki niin, että metsänomistaja palkitaan monimuotoisuuden huomioimisesta rahallisestikin. Tähänhän sertifikaateillakin pyritään.

RH:n mainitsemat kulutusvalinnat ovat keskeisiä, myös mm. sertifikaattien toimivuudessa. En usko, että monikaan kuluttaja on tietoinen vaikkapa metsäsertifikaattien todellisesta kestävyydestä. Aidosti rehellinen viestintä olisi tärkeää kulutuskäyttäytymisen ohjaamisessa.

Tuntuu oudolle, että määritellään keskittymiä, missä kaikki arvokas luonto. Maakotkalla, perinnebiotoopilla ja lähteellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Vai millä tavalla nämä hyötyvät toistensa läheisyydestä verrattuna siihen, että ovat kauempana toisistaan? Jos täällä hoidamme perinnebiotooppia, niin paraneeko myös kotkan ja lähteen tilanne?

Puunoston ei pidäkään perustua tietojen pimittämiseen vaan pelisäännöt tulee olla selvät. Mikä on suojeltua alaa, siitä tulee saada korvaus. Jos ei suojeltua, siellä voitava harjoittaa metsänhoitoa ja puukauppaa normaalisti. Siis ei harmaan suojelun alueita, missä ei metsätaloutta voi harjoittaa mutta eivät ole myöskään korvattaviksi suojelualueiksi kelpaavia

Keskittymien tarkoitus lienee nimenomaan toimien kustannustehokas kohdentaminen. Ei varmastikaan ole estettä huomioida myös yksittäiset kohteet keskittymien ulkopuolella. Osa lajeista ja luontotyypeistä on jo lainkin puitteissa vähintään jokseenkin suojattu (joskaan yleensä ei kaikentyyppisiltä hankkeilta/maankäytöltä).

Edelliseen alustukseen liittuvän kyselyn osoite ja koodi vielä tässä, mikäli meni ohi esityksen aikana: Osallistu Menti-kyselyyn osallistumisesta: menti.com -> koodi 7266 3487

Aino Launto-Tiuttu: Ehkä nämä globaalitkriisitkin osoittavat, että "normaalisti" ei toimi enää. On luotava uusi normaali, jossa luonto- ja ilmastoasiat huomioidaan aikuisten oikeasti.

Miten sosiaalisen onnistumisen mahdollisuuteen vaikuttaa se, että maanomistajat nähdään vain viestinnän kohteena? En ole kuullut vielä yhtään puheenvuoroa, jossa maanomistaja olisi toimija tällä kentällä. Pelkästään "sidosryhmä".

Luonto- ja ilmastoasiat on huomioitava kuten myös kunnioitettava yksityistä maanomistusta ja elinkeinonvapautta. Näitä ei voida unohtaa.

Vapaaehtoisuus ja miten se toteutetaan on tässä oleellista. Yhteistyössä.

Alueellisen mielentilan muutosmallia esimerkkinä Meijän metsät (Keski-Suomi).

Maanomistajat ovat suuri toimijajoukko, joka voi toteuttaa LUMO-ohjelmissa yhdessä määriteltäviä vapaaehtoisia toimenpiteitä. Laadinnassa siis tärkeä sidosryhmä ja toteutuksessa tärkeä toimija.

Koko ajan tässä puheessa Ely-keskukset ovat toimijoita, ja maanomistajat ovat vain yksi "sidosryhmä". Pelkään pahoin, että mennään ihan kuin maataloustuissa: ne annetaan ylhäältä, ja niiden kanssa on sitten elettävä. Mitäpä jos lähdettäisiin siitä päästä joskus liikkeelle, että kysyttäisiin maanomistajilta, mitä he haluavat tehdä ja millä tavalla?

Kommenttisi @AN: hämmästelen samaa, että maanomistajat nähdään vain viestinnän kohteena ja sidosryhmänä, vaikka puhutaan heidän omaisuudestaan. Huolestuttava oli myös ministeriön puheenvuoro, jossa kannustettiin hankkimaan rahoitusta jostain muualta. Metsänomistajan näkökulmasta olisi reilumpaa maksaa korvaus suojelusta tai ostaa maat suojeluun.

Laaja osallistaminen tärkeää (lapset ja nuoret) - tulevaisuuden toimijoita! Tarvitaan myös yksilötason osaamisen lisäämistä eri yhteisöissä mm. metsäyhtiöt ja muut yritykset, kunnat.

Sidosryhminä kolmannen sektorin osaavat ja asiantuntevat toimijat ovat avainasemassa monimuotoisuuden toteutuksessa. Toimijoilla yhteys kansalaisiin sekä maanomistajiin sekä asiantuntemus ja aito tahto tehdä monimuotoisuuden eteen töitä. Miten virkamiehet, liike-elämä ja etujärjestöt voivat auttaa tässä kuviossa?

Aidon vapaaehtoisuuden rinnalle myös aito ymmärrys. Sen verran isojen asioiden äärellä ollaan ilmastonmuutoksen ja luontokadon äärellä.

Kyllä aito ymmärrys on tärkeää sen ohella, että ymmärtää, mitä erilaiset toimet merkitsevät paikallisesti. Maanomistajien ohella on muita omistajaryhmiä, joiden talouteen ympäristöllä on merkitystä. Erityisesti myös esimerkiksi vesienomistajiin. Aito ymmärrys auttaa löytämään monimuotoisuutta tukevia vyöhykkeitä esimerkiksi vaihettumisvyöhykkeiltä, reunametsistä, virtavesien varrelta ja rantametsiköistä. Loppujen lopuksi ne eivät ehkä kaada kenenkään taloutta kokonaan, hiili-tai luontokaupan tukemana

Saisiko Osaajaverkostoon linkin chatin kautta?

https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/d9752c6b-8299-4f41-8f25-48b756885c2a?displayId=Fin3234040

Tarkoittaako Ruokaviraston kumppanuus sitä, että maatalousluonnossa toimitaan vain Ruokaviraston asettamien reunaehtojen mukaan? Esim. että suurin osa havumetsälaitumista (uhanalaisuusluokka CR) ohjataan pois luonnonhoidosta metsätalouden piiriin? Ja että monet kunostuskelpoiset metsälaitumet ja perinneympäristöt jäävät ilman hooitokorvauksia, samoin laidunrehun tuotannollise

...sti heikot alueet.

Eli onko perinneympäristöjen osalta lainkaan mahdollista huomioida maanomistajan tavoitteita ja toiveita jos ne eivät ole täysin Ruokaviraston tiukan ja rajoittavan linjan mukaisia? Aitoa vapaaehtoisuutta?

Mariko, viedään tätä viestiä Ruokaviraston suuntaan.

Ruokavirasto on mukana Priodiversity LIFE -hankkeessa toteuttamassa osaajaverkostoa, osaamisen kehittämistä ja viestintää. Ei vaikuta alueellisten LUMO-ohjelmissa määriteltävien vapaaehtoisten toimien määrittelyyn.

.. mutta kylläkin niiden rahoitukseen? Eli maanomistaja saa kyllä kunnostaa ja hoitaa kohteita, mutta Rahoitusta myönnetään maatalousympäristön osalta jatkossakin VAIN ja ainoastaan Ruokaviraston asettamien reunaehtojen mukaan?

Eli "osaaminen" asiaan tulee vain Ruokaviraston kautta? Ja esim. saadakseen ennallistaa niityn täytyy Ruokaviraston hyväksynnän puuttuessa anella jotakin muuta viranomaista (kuin Ruokaviraston alaisen ELY:n osan) hyväksymään ennallistamissuunnitelma, jottei niskaanlankea metsälain mukaiset sanktiot tai mahdollinen maankäytän muutosmaksu? Oletteko huomioineet sen, ettei seuraavan CAP:iin todennäköisesti edes tule vastaavia työkaluja kuin nykyiseen, mitä perinnebiotooppeihin tulee?

Jo nyt määritelmistä on jätetty pois esim. valkoselkätikkametsät, joille paras hoito olisi laidunnus. Sille ei nyt ole mahdollista saada rahoitusta mistään koska Ruokavirasto rajasi ne kaikkien laidunkorvausten ulkopuolelle. Miten näillä laidunnetaan jatkossa? Samoin karut saarilaitumet. Niillej

kään ei ole nyt mitään hoidon rahoitusta.